Islanninhevosella on ollut alusta asti islantilaisille suuri merkitys.
Tätä viikinkien tulista sotaratsua on käytetty ja käytetään edelleen
aikuisten ratsuna, lampaiden kokoamisessa, tavaroiden kuljetuksessa ja
maatilan töissä. Islanti on ainoa paikka maailmassa, missä islanninhevonen
on säilynyt aitona ilman minkäänlaisia risteytyksiä, mikä johtuu jo
900-luvulla säädetystä laista, jonka mukaan Islantiin ei saa tuoda hevosia.
Myöskään sieltä kerran lähteneitä hevosia ei saa tuoda takaisin. Siksi
islanninhevonen on säilynyt täysin muuttumattomana ja sillä on säilynyt
ominaisuuksia, joita on muilta roduilta hävinnyt, kuten viisi askellajia,
joista islanninhevosille tyypillistä tölttiä ja passia ei muilta hevosroduilta
enää löydy.
Hevoset tulivat Islantiin ensimmäisten siirtolaisten mukana pääasiassa Norjasta,
Skotlannista ja Irlannista. Siitä lähtien islantilaiset ovat olleet riippuvaisia
hevosista, sillä Islannin karut maastot olivat vaikeakulkuisia eikä teitä ollut.
Islanninhevosia alettiin tuoda muualle Eurooppaan 1950-luvun loppupuolella ja
kymmenen vuotta myöhemmin alettiin perustaa rotuyhdistyksiä, (esimerkiksi Suomessa
Suomen Islanninhevosyhdistys, SIHY).
Islannissa ilmasto on melko leuto ja siksi noin puolet hevosista asuu siellä ympäri
vuoden ulkona, minkä takia ne ovat oppineet selviämään vaikeissakin olosuhteissaomin
neuvoin.
Islanninhevonen kehittyy hitaasti. Sillä voi alkaa ajamaan 3,5 vuoden ikäisenä,
mutta ratsastus aloitetaan vasta 5-vuotiaana. Islanninhevonen on täysin kehittynyt
vasta 6-7 vuoden iässä. Toisaalta se on pitkäikäinen, 30-vuotias islanninhevonen
ei todellakaan ole mikään harvinainen näky!
Islanninhevoset voidaan jakaa kahteen ryhmään; nelikäyntihevosiin, eli niihin jotka
omaavat käynnin, ravin, laukan ja töltin, sekä viisikäyntihevosiin, jotka osaavat kaikki
viisi askellajia.
Töltti on nelitahtinen askellaji, jossa hevosella on yksi jalka maassa kerrallaan
ja jalat polkevat maahan samassa järjestyksessä kuin käynnissä. Etu- ja takaosa liikkuvat
toisistaan riippumatta, siksi liike on ratsastajalle niin tasaista. Tölttiä voidaan verrata
piaffeen ja passageen, sillä se on hevosella yhtä vaativa liike, jossa sen tarvitsee olla
hyvin koottuna. Tölttiä ratsastetaan kolmessa eri tempossa; työtöltti eli lyhyt töltti,
keskitöltti ja vapaa töltti eli lisätty töltti.
Passi on kaksitahtinen askellaji, jossa on liitovaihe. Hevosen saman puolen etu- ja takajalka
likkuvat samanaikaisesti. Jos hevonen menee passia ilman liitovaihetta, se liikkuu ns. possupassissa.
Islanninhevosilla kaikki värit ovat sallittuja. Islannissa hevosista noin 40% on ruunikoita, 20%
rautiaita, 10% kimoja ja 10% hallakoita. Perusvärejä islanninhevosilla on noin 40-64. Ainoa väri,
jota islanninhevosilta ei todistettavasti ole löydetty on tiikerinkirjava.
Islanninhevosen säkäkorkeus on keskimäärin 125-145 cm, mutta löytyy myös pienempiä ja suurempiakin
yksilöitä. Ihenneislanninhevosen rakenne on tiivis jasuorakaiteen muotoinen. sillä on viettävä
lautanen ja jouhet sekä talvikarva ovat paksut. Islanninhevonen on luonteeltaan vahva, itsenäinen
ja sosiaalinen. Ratsastaessa se on monipuolinen. Se sopii erinomaisesti virkistys- ja kilpailukäyttöön
ja sillä voi ratsastaa sekä aikuiset että lapset.