Kun olin hankkinut syksyllä –96 uuden käytetyn pyörän ( Yamaha FJ1200 ) aloin talvella huvikseni etsiä siitä tietoja internetistä. Sitä löytyikin runsaasi, mutta samalla törmäsin myös Iron Butt Association –nimisen amerikkalaisen moottoripyöräyhdistyksen sivuille. Luin kaiken mitä sieltä löysin ja ajatus alkoi kyteä mielessä talven pitkinä iltoina. Olinhan minäkin ajanut usein yli tuhannen kilometrin taipaleita ja kerran melkein tuhat mailiakin, mutta eihän niitä minnekään ylös merkattu. Joskus ehkä vähän kehuskeltiin kavereiden kanssa jutellessa. Nyt tämä amerikkalaisyhdistys piti kirjaa erilaisista pitkistä ajomatkoista ja vielä lupasi hyväksyä listoillensa ajoi sitä missä vaan. Kun vielä huomasin ettei listalla ollut yhtään eurooppalaista niin päätin kokeilla lyhintä rekisteröitävää, eli tuhannen mailin ajoa alle vuorokaudessa heti kun se vaan olisi mahdollista. Muiden kiireiden takia se sitten jäi kesäkuulle asti ja kaksi norjalaista ehti asialle ( Keski-Euroopassa ) juuri ennen minua.

Päätin pysyä varmuuden vuoksi isoilla teillä, ja kartasta oli helppo löytää sopiva reitti. Lahti - Jyväskylä - Oulu – Rovaniemi – Kemijärvi – Kuusamo – Kajaani – Kuopio – Lahti on reilusti yli tuhat mailia. Päättelin, että jos ajan aina liikkeellä ollessa sen verran kovaa kun nyt laki vaan sallii niin voin ihan hyvin pysähtyä tarvittaessa paitsi tankkaamaan myös syömään ja lepäämään. Nukkumistaukoa sen sijaan en edes suunnitellut pitäväni. Ainahan sitä nyt terve mies yhden yön kykenee valvomaan. FJ oli huollon jälkeen hyvässä iskussa, mutta matala kate arvelutti. Kipeä niska voisi lopettaa matkan kesken, joten asialle piti tehdä jotain. Tein pleksin palasta, lattaraudan pätkistä ja ilmastointiteipistä katteen päälle ylimääräisen jatkon joka nosti ilmavirtaa ylöspäin parikymmentä senttiä. Se oli kaamean näköinen, mutta toimi niin hyvin, että käytin sitä myöhemminkin pitkillä matkoilla. Kypärä pysyi kauniisti paikoillaan ja vihellys korvissa hiljeni merkittävästi, minä kun en ole koskaan oppinut käyttämään korvatulppia. Yritys rakentaa jonkinlaisia cruisingpegejä se sijaan epäonnistui täysin. Olisihan tuon tosin voinut ymmärtää etukäteenkin, jalat eteenpäin FJ:n kanssa. No joo.

13.06.1997 menin sitten Lahden poliisiasemalle lähtötodistusta varten ja sainkin sieltä varsin helposti siviilipukuisen konstaapelin allekirjoittamaan paperit. IBA on sittemmin hieman helpottanut sääntöjään tässä kohdin. Huoltoaseman kuitissa oli aika 14.02. Päivä oli helteinen ja ajoinkin Ouluun asti farkuissa pysähtyen sitä ennen vain kerran. Sen jälkeen piti lisäillä vaatteita useamman kerran ja aamuyöstä oli jo melko viileää. Napapiirillä pidin puolen tunnin tauon mutta kokoajan tuntui siltä, että pitäisi jo lähteä eteenpäin. Aloin oppia mikä näissä IBA:n ajoissa oikein on jujuna, aikataulussa pitää pysyä jos aikoo tavoitteeseen päästä ja kun määränpää on asetettu vie tahto miestä eteenpäin. Paikoillaan seisominen on yksinkertaisesti vaan väärin. Äkkiä jotain ruokaa naamaan, merkinnät päiväkirjaan, kuitit talteen ja menoksi. Kemijärvellä olin puolessa matkassa ja aikaa oli kulunut 10 tuntia. Hyvin menee. Kemijärvi – Kuusamo – Ämmänsaari välillä törmäsin unenpuutteeseen ja ehkä myös vääränlaisiin ruokiin ja hereillä pysyminen vaati ylimääräisiä pysäyksiä. Aamuöinen Kuusamo on todella kaunis, tyhjät tiet, joutsenia järvellä koristeeksi ja poroja tiellä piristeeksi. Kajaanin jälkeen matka oli pelkkää köröttelyä kohti Lahtea jossa oli kello 9.58. Aikaa siis kului n. 20 tuntia ja kilometrejä tuli 1673. Vähän humisi korvissa, mutta muuten ei oikein tuntunut missään. No, jalat olivat jäykät, FJ kun oli hieman liian matala minulle vaikka muutoin aivan maanmainio laite.

Paperit täyttelin heti ja lähetin amerikkaan, tosin syksy oli jo pitkällä ennen kuin sieltä mitään vastausta tuli. Sitten tulikin paksu nippu todistuksia, sinisiä ja punaisia ja sekä maileille että kilometreille kirjoitettuna. Niinpä minulla on todistus myös SaddleSore 1600:sen ajamisesta! Myös pinssi oli erilainen kuin mitä myöhemmin on jaettu, se on USA:n alueen muotoinen.