takaisin aloitussivulle

Lännen tiellä

Kesällä 2006 tarjoutui vaimolleni Tuulalle ja minulle oivallinen mahdollisuus päästä moottoripyöräilemään USA:ssa kun Iron Butt Associationin puheenjohtaja Mike Kneebone antoi ystävällisesti käyttöömme uudehkon Honda GoldWing 1800:sen. Tartuimme tarjoukseen ja suunnittelimme kesäloman matkareitin niin, että se sisälsi reilun viikon pyöräilyosuuden USA:n lounaisosissa.

                           Klikkaa kuvia niin ne suurenevat!
Mike Kneebone oikealla

Matkareitti:

Tässä joitakin moottoripyöräilevän turistin silmin tehtyjä huomioita ja kuvia.

Tiet

Tieverkostostaan amerikkalaiset voivat syystäkin olla ylpeitä. Suurin osa teistä on hyväkuntoisia, leveitä ja hyvin viitoitettuja. Moottoriteitä on paljon, mutta matkanteko on juohevaa myös pienemmillä teillä. Nopeusrajoitukset vaihtelevat kaupunkien 30 mailista aina 75 mailiin asti. Harvaan asuissa aavikko-osavaltioissa tyypillinen tiemaisema on kallioisen ja harvaa pusikkoa kasvavan maiseman halki taivaanrantaan asti ulottuva suora, jossa ehkä kaukaisuudessa näkyy pienenä pisteenä yksi ajoneuvo. Vuoristotietkin ovat leveämpiä ja loivempimutkaisia kuin mihin Euroopassa on totuttu. Kaliforniassa sattui kohdalle muutama huonokuntoisempi tieosuus, selityksenä ehkä runsas liikenne ja osavaltion rahaongelmat. Reittimme varrella ei tiemaksuja ollut. Tiet merkataan yleensä vain numeroilla eikä seuraavan kaupungin nimeä näy välttämättä missään. Liikennemerkkejä ja erilaisia kieltoja tai ohjeita on tienvarsilla paljon. Pientareet ovat siistejä sillä erilaiset paikalliset järjestöt tai jopa yksityishenkilöt huolehtivat aina parin mailin matkasta ja roskaamisesta uhataan kovilla sakoilla. Villieläinten raatoja näkyi teillä aika paljon. Kauris on ehkä vähän poroa isompi mutta hyvin nopealiikkeinen ja siihen osuminen pyörällä tekee todennäköisesti kipeää.

San Franciscoa lukuun ottamatta eivät amerikkalaisten kaupungit ole rakennettu jalankulkijoille. Välimatkat ovat suuria ja joka paikkaan mennään autolla. Esim. Las Vegasissa ei muurien ympäröimällä varakkaiden asuntoalueella ollut edes jalkakäytäviä ja alueen suljetusta portista ei päässyt sisään tai ulos kuin autolla. Jos joku liikkuu niillä nurkilla jalan, niin hän saa todennäköisesti poliisit peräänsä.

                   
Highway 66                            Hiekkateitäkin löytyy         Vuoristotie

Ajaminen

Amerikkalaiset ajavat enimmäkseen varsin rauhallisesti. Nopeusrajoitusta ylitetään ehkä n. 10 mailia, mutta varsinaisia kaahareita on vähän. Kuorma-autot liikkuvat samoja nopeuksia muun liikenteen kanssa. Suorilla tieosuuksilla kaikki pitävät vakionopeuden säädintä päällä. Yksi amerikkalaisten omituisuus on se, että moottoriteillä ei ole mitään nopeaa ja hidasta kaistaa vaan kaikki tuntuivat ajavan ihan mitä kaistaa huvitti nopeudesta välittämättä ja ohittelivat sitten oikealta ja vasemmalta. Poliiseja näkee kaupunkien sisäänmenoväylillä nopeuksia tarkkailemassa, mutta ei juuri muualla. Myös liikenne kaupungeissa on suhteellisen rauhallista, jos sitä vertaa vaikka Pariisiin tai Roomaan.

Eri ikäistä ajokalustoa

Moottoripyörät

Hämmästyttävää oli moottoripyörien vähyys tieliikenteessä. Niitä oli jopa vähemmän kuin tavallisena kesäpäivänä Suomessa. Ainoa paikka, jossa pyöriä näkyi kiitettävän paljon oli Rocky Mountain National Parkin lähes neljään kilometriin nousevat vuoristotiet. Mutta silloin olikin viikonloppu, upea sää ja lähellä sijaitsee Denver. Tervehtimiskulttuuri näytti olevan samanlainen kuin Suomessakin, eli suurin osa moikkasi, jotkut ei. Suurempien kaupunkien tuntumassa pyöräkalusto on vaihtelevampaa, mutta maaseudulla H-D dominoi täysin. Ja nämä kotimaisella merkillä ajavat ovat ainakin keskikesällä pukeutuneet yhdenmukaisesti t-paitaan ja farkkuihin eivätkä missään tapauksessa käytä kypärää. Muiden merkkien kuljettajilla näkyi asiallisia suojavarusteita, mikä niissä lämpötiloissa usein tarkoitti verkkomaisesta materiaalista tehtyjä mp-takkeja ja housuja. Joitakin vastaavanlaisia ajoasuja näyttää tänä hellekesänä tulleen myyntiin myös Suomessa.

Nyt ollaan korkealla - Independence Pass

Autot

Kaliforniassa autokalusto on kirjavampaa, mutta maaseudulla maasturit, katumaasturit ja pickupit dominoivat. Kaikki autot eivät ole uusia ja siistejä vaan vanhempaakin kalustoa on liikenteessä, varsinkin köyhemmän oloisilla seuduilla. Ja mitä köyhempää aluetta sitä enemmän makaa eri ikäisiä auton raatoja talojen ( tai ns. trailereiden ) takapihoilla. Kohtapuoleen kai jokaisella amerikkalaisella, lapset mukaan lukien, on auto, mutta kun keskimääräinen asukastiheys on aika pieni ja teitä ja parkkipaikkoja on rakennettu runsaasti, niin kyllä ne kaikki tuntuvat sinne mahtuvan. Kuorma-autot ovat komeita ja vallankin rekkojen nupit suuria, mutta useinkin se varsinainen hyötykuorma näytti jotenkin pieneltä kokonaisuuteen nähden. Autokauppoja, korjaamoja ja romuttamoja näkyi paljon, sen sijaan moottoripyöräliikkeitä piti oikein etsiä.

                      
Takapihan projekteja          Hyväkuntoinen Chevrolet       Jenkkirekka

Polttoaine

Bensiini on edelleen halpaa, n. puolet hinnoista Suomessa. Huoltoasemia ei aina löydy ihan tien varresta, mutta asutuskeskuksissa niitä aina on. Mitään meikäläisten ABC-tyylisten monitoimikeskusten kaltaisia asemia on turha etsiä, ja jos kahden kylän välissä on sata mailia autiomaata, niin ei sillä välillä yhtään huoltoasemaakaan ole.

Polttoaineen maksamisessa on monta erilaista systeemiä. Hiljasella maaseudulla voit laskea bensan tankkiin ja käydä sisällä maksamassa. Vähän isommissa paikoissa löytyy myös automaatteja jotka eivät kysy mitään varmennusta. Mutta vilkkaammissa paikoissa ainoa maksuväline on luottokortti, käteinen ei käy ollenkaan. Ja automaatti kysyy postinumeroa!! Olen kuullut, että suomalainenkin postinumero kävisi, mutta kun yritin sitä Kaliforniassa, niin ei onnistunut. Me liikuimme vain päiväsaikaan ja maksaminen onnistui sentään kassalla, mutta yöaikaan voisi tulla ongelmia. Lisäksi kannattaa muistaa, että amerikkalainen luottoyhtiö voi sulkea kortin, jos sillä on ostettu monia pieniä ostoja samana päivänä.

Majoitus

Majoitusmahdollisuuksia on monen tasoisia. Leirintäalueitakin löytyy, mutta niitä emme tutkineet ja kokeilematta jäi myös ilmainen Iron Butt –motelli. Valtateiden varressa olevista kaupungeista löytyy yleensä aina joku halpa vanha motelli, jossa on parkkipaikan vieressä huoneet vieri vieressä. ( hintataso 50 dollarin kahta puolta ) Jouduimme kerran pimeän yllättäessä yöpymään tällaisessa paikassa ( ja 100 prosenttisesti meksikolaisessa kaupungissa ) ja taso oli aika kaamea. Huomattavasti siistimpiä ja aina varmasti samanlaisia ovat suurten motelliketjujen paikat. Niitäkin löytyy aina vähän isommista kylistä mutta suosituimpien kohteiden lähellä kannattaa harkita ennakkovarausta. ( 75 – 125 $ ) Myös pieniä ja hyvinkin viehättäviä hotelleja löytyy, mutta ei mistään peräkylistä jollei se peräkylä satu olemaan matkailunähtävyys. ( 100 $ ja ylöspäin ) Suurten motelli- ja hotelliketjujen puhelinnumerot on helppo löytää, ja kun päivän mittaan näkee mihin yöpyminen osuu, niin kannattaa soitella etukäteen ja varmistaa huoneen saaminen. Tavallinen suomalainen kännykkä ei muuten toimi USA:ssa, mutta uudet kolmitaajuuspuhelimet kyllä. Siellä minne verkko on rakennettu. Nokian kommunikaattorista oli paljon iloa kun sillä saattoi soittaa ja katsoa esim. säätietoja netistä.

Vaikka amerikkalaiset tuntuvat olevan kovia standardisoimaan asioita, niin mitään sellaista ei ole kuin tavallinen amerikkalainen aamiainen. Se voi vaihdella ei  mistään hyvinkin runsaaseen. Ja siinä välissä on pulla, pannukakku tai pekoni ja muna -aamiainen. Puhumattakaan instantpuurosta. Eikä hotellin tai motellin hinta kerro suoraan aamiaisen tasoa. Kahvia yleensä löytyy aina.

             
Halpa motelli                  Keskihintainen hotelli          Kallis hotelli

Ruokailu

Amerikkalaiset syövät hyvin ja runsaasti. Sehän myös näkyy kansalaisten koossa, vaikka täytyy sanoa, ettei niitä ylilihavia nyt joka kadunkulmassa vastaan pyöri. Ruoka on tosiaan vähän halvempaa kuin Suomessa ja annokset maittavia ja reilun kokoisia. Ainoat selkeät pettymykset ruoan suhteen olivat, kun pari kertaa oltiin olevinaan niin kiireisiä, että mentiin hampurilaiselle pikaruokapaikkaan. Ne molemmat olivat kotimaisiin mäkkäreihin tms. verrattuna hyvin epäsiistejä ja epämiellyttäviä paikkoja. Ehkä amerikkalaiset ovat itsekin sen huomanneet, sillä näitä pikaruokapaikkoja oli katukuvassa paljon vähemmän kuin olisi uskonut. Suosittuja näyttävät sen sijaan olevan jonkinlaiset hampurilaispaikan ja tarjoiluravintolan välimuodot, joissa tarjoillaan pöytiin, mutta ruokalista on standardisoitu ja palvelu on nopeaa.

Halpoja majoitus ja ruokapaikkoja rivissä Mojaven kaupungin pääkadulla

Vuokraaminen

Auton vuokra onnistuu varsin kivuttomasti. Tosin vuokraajalta saatetaan vaatia kolme erillistä henkilöllisyystodistusta ( passi, ajokortti ja kansainvälinen ajokortti kelpaavat ). Hintataso tuntui olevan hieman halvempi kuin Euroopassa yleensä mutta vaihtelee suuresti varausmenetelmästä, päivästä, paikasta ja jopa saman firman eri konttoreista riippuen. Perushintaan ei kuulu täyttä vakuutusta mutta siitä kannattanee kyllä maksaa. Las Vegasissa turisteille annettiin ensin surkeakuntoinen Ford Taurus. Vein sen takaisin ja noin tunnin odotuksen jälkeen saatiin sitten oikein hyvä auto alle. Myös moottoripyöriä vuokrataan suuremmissa kaupungeissa. Ison matkapyörän vuokra on 2 –3 kertaa korkeampi kuin täyskokoisen jenkkiauton vuokra.

Vuokra Buick nousi Dante's View:lle vaivattomasti

Nähtävyydet

Jos haluaa lomallaan tutustua kulttuurikohteisiin, vanhoihin linnoihin tms. niin USA:n länsiosat on huono valinta. Sen sijaan luontonähtävyyksiä ja amerikkalaista elämänmenoa riittää. Kalliovuoret, Utahin ja Arizonan erikoiset kalliomuodostelmat ja rotkot, Nevadan ja Kalifornian erämaat ja Tyynenmeren rannikko ovat kaikki mykistyttävän komeita. Suuressa maassa kaikki välimatkat ovat suuria ja siirtymätaipaleisiin nähtävyyksien välillä voi kulua aikaa aivan yllättävästi. Toisaalta taas Iron Butt –hengessä ne tuntitolkulla kestävät tyhjät taipaleet ovat kokemus jo sinänsä. Täällä ei tuhatmailisen matkalla tarvitse paljoa mutkia tehdä.

USA:ssa on paljon erilaisia luonnonpuistoja. Kaikkien komeimmat ja kuuluisammat ovat yleensä ns. kansallispuistoja. Ne ovat hyvin hoidettuja ja vartioituja, mutta myös maksullisia. Jos matkansa varrella käy useammassa kuin kolmessa kansallispuistossa kannattaa ostaa perhekohtainen kausikortti, jolla pääsee sitten sisään liittovaltion ylläpitämiin kansallispuistoihin, mutta ei esim. osavaltioiden ylläpitämiin puistoihin.

                       
Tyynen meren rantaa      Grand Canyon                 Navajo Nation                 Monument Valley            Yosemite National Park

Ihmiset

Yhdysvaltoja kutsutaan usein kansojen sulatusuuniksi, mutta parempi termi voisi olla mosaiikki. Eurooppalaisperäinen valkoinen väestö nyt on toki melko pitkälle yhteensulautunutta, mutta lyhyen tutustumisen antama vaikutelma oli, että Afrikasta, Aasiasta tai Latinalaisesta Amerikasta tulleet tuntuvat edelleen gravitoituvan asumaan kaltaistensa kanssa. Näin syntyy kiinalaiskortteleita tai kaupunkeja, joiden asukkaat ovat miltei kaikki meksikolaisia. Myös tulotaso määrää asumispaikkaa niin, että johonkin kaupunkiin tullessa näkee heti asuuko siellä rikkaita vai köyhiä. Ääripäistä löytyvät esim. sikarikkaiden siisti ja kaunis Carmel ( jossa Clint Eastwood oli joskus pormestarina ) ja Navajomaan surkean näköiset kylät.

Ei tietysti ole olemassa mitään stereotyyppistä amerikkalaista sen paremmin kuin suomalaistakaan, mutta sen voi sanoa, että monien amerikkalaisten kanssa on helppo jutustella. Muutaman sanan vaihtaminen ventovieraankaan kanssa ei ole heille ylivoimaista niin kuin se joskus Suomessa tuntuu olevan. Turisteihin, ainakin suomalaisiin turisteihin, suhtauduttiin ystävällisesti. Eräässä hotellissa huoneen hinta laski kun selvisi, että ollaan Suomesta eikä Saksasta. Tarjoilijoiden ja muun palvelushenkilökunnan ainainen "how are you today" alkaa kyllä pian tuntua teennäiseltä.

Ilmasto

Kesä 2006 oli hyvin kuuma Suomessa ja niin se oli Yhdysvalloissakin. Lounaisosien osavaltioissa on aina kesäisin kuuma ja nyt siellä oli sitten aivan erityisen helteistä. Autiomaassa oli päivittäin 45 asteen lukemia ja korkeimmillaan näimme yli 50C astetta. Tällainen lämpötila tuottaa moottoripyöräilijälle ihan erikoisia ongelmia. Ajoviima polttaa kuin valtavan tukankuivaajan edessä istuisi. Vettä on oltava mukana litrakaupalla ja sitä on myös juotava tiuhaan. Mike Kneebone antoi kokeneen aavikkokuljettajan neuvoksi pitää ajotakki päällä vaikka kuinka tuntuisi kuumalta ja kastelemaan välillä paitaa. Silloin voi selvitä litralla juomaa tunnissa, mutta ilman takkia ei ehdi juoda niin paljon kuin tuuli haihduttaa. Myös suolatasapainosta on muistettava huolehtia. Korkeudella on ällistyttävä vaikutus lämpötilaan, ja kerrankin kun nousimme tasangolta muutamia satoja metrejä korkeammalle kauniiseen mäntymetsään, tippui lämpötila hetkessä lähes 20 astetta. Vuoristoissa olosuhteet olivat suorastaan ihanteelliset. Edes kunnon ukkoskuuroihin emme joutuneet kuin kerran. Niitä onkin syytä varoa hieman enemmän kuin täällä kotona sillä kuiva ja kova maa ei ime äkillistä sadetta, vaan vesi valuu alarinteen suuntaan ja voi sateen jälkeen peittää esim. tien notkokohdissa paksuina kerroksina.

                           
Death Valley  50C             Colorado Riverway  45C     Independence Pass  25C   San Francisco  20C

Tulli ja turvallisuus

Amerikkalaisten tullitarkastuksista ja muusta terroristijahdista on viime vuosina ollut paljon juttua ja monet niistä varmaan ihan tosiakin. Meidän kohdallemme ei mitään ylilyöntejä osunut. Tullista selvittiin parissakymmenessä minuutissa kuvien ja sormen jälkien ottoineen. Vanha passikin kelpasi vielä ongelmitta. Varsin tarkkoja tunnuttiin olevan siitä, että ensimmäiseksi yöksi on majoitus tiedossa. Henkilökohtaisen turvallisuuden suhteen pätee ihan samat kuviot kuin muuallakin, tärkeintä on pysyä kaukana paikoista, joissa omaisuuden tai hengen menetys on mahdollista.

Rosvot kuriin

Kaiken kaikkiaan voidaan todeta, että USA on mielestäni moottoripyöräilijälle hyvin otollista aluetta ja vallankin Iron Butt -tyyliselle ajamiselle se tarjoaa todennäköisesti maailman parhaat olosuhteet.