| Twingon innostuin hankkimaan kun maahantuoja möi nitä
jonkinlaisessa kamppanja tarjouksessa suht halvalla. Minun yksilööni tuli vieläpä
samantien metallihohtoväri ja kattoluukku. Kun olivat ehtineet luvata tarjousauton, ja ne
olivat loppuneet, niin sain sitten tämän. Twingossa ei ole paljoa tehoja ja kaikki
rakenteet ovat varsin keveitä, mutta esim sisätilojen suunnittelu on nerokasta.
Takapenkki liukuu, taittuu ja kääntyy moniin eri asentoihin ja niin etu- kuin
takaistuimille mahtuu pidempikin ihminen. Ulkomuoto on niin liikuttavan näköinen, että
kutsuimme Twingoa perhepiirissä nimellä Possu. Siihen asennettin myös saparo ja
alemmasta kuvasta voi saada vähän käsitystä siitä millaiseen työhön se joutui talon
rakennuksen aikoihin. Oli siinä Possulla sorkat lujilla kun kärryssä oli parhaimmillaan
lähes tuhat kiloa painoa. Kattoluukku oli kätevä, ei niinkään auringonoton vuoksi
vaan siksi, että se lisäsi tarvittaessa kuljetustilaa. Kerran toin tontille neljä
metriä pitkän suodatinkangasrullan josta suunnilleen puolet sojotti ulkona kuin tykin
putki. Mitään varsinaista vikaa ei Twingoon ehtinyt reilussa neljässä vuodessa
tulla, käyttökustannuksetkin olivat edulliset, mutta autokuume on paha tauti. |
|