PanEuro oli yhtenä maailman parhaista matkapyöristä kangastellut mielessä jo jonkin aikaa. Kun sitten talonrakennusstressi iski raskaasti syksyllä 1999 oli asialle tehtävä jotakin. Ennen Saksan tuonnin yleistymistä oli PanEuroja harvakseltaan myynnissä ja kun sellaisen näki paimiolaisen kauppiaan ilmoituksessa oli sinne mentävä. Synkkä, sateinen lokakuun ilta FJ:llä kohti Turkua ja ST:llä takaisin.
Ensin alkuun jäin kaipaamaan FJ:n tehoja, mutta pian ST:n hillitty charmi paljastui. Se on tavattoman hiottu yhdistelmä kevyttä ja johdonmukaista toimivuutta, sivistynyttä voimaa ja kykyä niellä maantietä olosuhteissa kuin olosuhteissa. Ainoa varsinainen moite on raskaus joka ilmenee parkkipaikkanopeuksissa ja serpenttiinimutkissa. Kun liikkeelle pääsee ei 320 kiloa tunnu pahalta. Ohjaustankoa halusin hieman korkeammalle ja samoin tuulisuojaa. Tangon nosto onnistui helposti, mutta tuulisuoja piti tilata amerikasta. Se oli vähän liiankin korkea kunnes trimmasin sen rälläkällä. Hankin myös paremman satulan. Valmistaja on P&P Seating Englannista.
Kunnolla testasimme PanEuron matkalla Italiaan. Moottoriteillä se käyttäytyi levollisesti aina lähelle kahdensadan nopeuksia. Tuntui erikoiselta ajaa joidenkin Ducati-kuskien kanssa yhdessä loivasti kaartelevaa tietä raskaasti lastatulla matkapyörällä  Ja varmasti oli päivän päätteeksi helpompi olo kuin kyykkypyörämiehillä. Tilanne tietysti muuttui Sveitsin solateillä jossa ST:n raskaus johti välttämättä rauhalliseen ajamiseen. Mutta ainoa paikka jossa hiki todella nousi otsalle oli  italialainen kaupunkiliikenne. Siellä saattoi vain kaiholla muistella GS500:n kapeutta ja keveyttä Rooman keskustan hullunmyllyssä.   Juttu tuhannen mailin ajosta Lappiin löytyy tästä ja juttu kolmen tuhannen mailin ajosta tästä.

kuutioita 1100, tehoja n.100 hv.

ST palveli meillä viisi vuotta kiitettävästi, mutta kun ikää alkoi olla jo melkoisesti samoin kuin kilometrejäkin niin tie vei kauppaan syksyllä 2004.