takaisin IBA-sivulle

SS2000K – 2005

Kilometrisistä ajoista selvimmin entisistä vaihtoehdoista poikkeaa SS2000K. 2000 kilometriä vuorokaudessa ei kuulosta pahalta jos sitä vertaa BB1500Gold tai BB2500KGold –ajoihin, mutta nämä ovatkin Keski-Euroopan yhtämittaisilla moottoriteillä tehtäviksi tarkoitettuja. SS2000K sen sijaan on tauot minimoiden ja reitin huolellisella suunnittelulla juuri ja juuri mahdollisuuksien rajoissa Suomessa ilman merkittäviä ylinopeuksia. Muutama ajaja oli tämän jo todistanut vuonna 2004.

Valitsin yksinkertaisen reitin, suoraan pohjoiseen missä selkoset ovat pitkiä ja asutus harvaa, ja yhtä suoraan takaisin. Pimeiden tuntien minimoimiseksi Lapissa kannattaa olla yöllä. Toisaalta silloin joutuu etelässä ajamaan päiväsaikaan, mutta 4-tie vetää kyllä aika hyvin, vallankin Jyväskylän pohjoispuolella. Tämä ajo toimi myös testinä Suzuki GSX 1400:lle josta olin edellisen talven aikana koettanut tehdä matkapyörää.

 Lähdin liikkeelle Renkomäen ABC-asemalta iltapäivällä. Matka pohjoista kohti sujui hyvässä kelissä tasaisesti ilman kommelluksia. Tankkaus n 300 kilometrin välein, ja joka kerta hieman kuivamuonaa ja nestettä kypäränaukosta suuhun perälaukussa olevasta valmiista tarjoilupöydästä. Kypärää en tainnut ottaa pois päästä koko menomatkalla. GSX 1400 on siitä hauska pyörä, että maantiellä sillä voi ajaa kuin ”automaatilla”. Suurin vaihde vaan päälle ja sitten ei tarvitse vaihtaa ennen kuin tullaan stop-merkille tai punaisiin liikennevaloihin. Rakentamani tuulisuoja toimi hyvin, mutta korotetun ohjaustangon päät osoittautuivat olevan ajan mittaan rasittavassa asennossa, ja osin omatekemä, korkeampi satula osoittautui pitkässä matkassa liian kapeaksi ja turhan pehmeäksi. Tilanteen pelasti kuitenkin mahdollisuus muuttaa aina välillä istumisasentoa nostamalla jalat lepuutustapeille.

 Olen aina pitänyt Torniojokilaaksoa seuraavasta tiestä, eikä se ollut pettymys tälläkään kertaa. Tien pinta oli usein märkä, mutta vielä ei yksikään kuuro osunut kohdalle. Poroja oli tiellä normaalia enemmän ja alkukesän tulvat näkyivät vielä selvästi joen korkeudessa ja pelloilla seisovassa vedessä. Kääntöpisteenä olisi Kilpisjärvi tietysti ollut mielenkiintoinen, mutta se olisi tuonut kokonaismatkaan hieman turhaa lisäpituutta, ja sitä paitsi en tiennyt millaiset bensan ja ennen kaikkea bensakuitin saamisen mahdollisuudet siellä olisi. Karesuvannosta tiesin huoltoaseman löytyvän, mutta siitä takaisin kääntyminen jättäisi matkan hieman naftiksi. Ylimääräinen lenkki kotinurkilla, esim. Mäntsälään ei kiinnostanut. Siksipä olin päättänyt kiertää takaisin Tornioon Jällivaaran kautta. Se mahdollistaisi ajon lopettamisen tarvittaessa Padasjoelle jos Lahteen ei ehtisi.

 Kauniissa kesäsäässä ei vanhaa kunnon nahkapukua voita mikään. Vielä Kolarin kohdalla sillä pärjäsi hyvin ja ongelma Lapin yössä oli lähinnä pohjoisesta vastaan paistava aurinko. Olivatpa nuo aurinkolasit unohtuneet kotiin. Viimeiset sata kilometriä ennen Karesuvantoa olivat sumuisia ja nahkapuvussa jo varsin viileitä. Kunnon Iron Butt –hengen mukaisesti en kuitenkaan pysähtynyt ennen kuin tulin tuohon kääntymiskohtaan. Siellä sitten pidin koko matkan pisimmän tauon ( parikymmentä minuuttia ) tankaten, syöden eväitä ja lisäten GoreTexia päälle. Aikataulu oli pitänyt tähän asti hyvin.

 Ruotsin puolella pääsin ajamaan myötävaloon aluksi kapeaa ja kuoppaista mutta autoliikenteestä täysin tyhjää tietä. Hiljainen aamuyö ja kirkas auringonpaiste matalalta pohjoisesta luovat epätodellisen mutta miellyttävän tunnelman jossa vireystaso pysyy hyvänä ja matka etenee joutuisasti. Porojen määrä tiellä oli vielä suurempi kuin Suomen puolella ja muutaman kerran jouduin jarruttamaan varsin voimakkaasti välttääkseni törmäyksen. En minä mitenkään poroja vihaa, mutta kyllä niiden paras paikka on lautasella.

Vuonna 2000 olin kuluttanut aamuöisessä Jällivaarassa tunnin tankkausongelmien kanssa ja siitä viisastuneena minulla oli nyt mukanani pari sadan kruunun seteliä. Tällä kertaa Visa-kortti kuitenkin toimi. Amerikassa voi kuulemma käydä niin, että jos vuorokauden aikana tankkaa useita kertoja samalla kortilla niin luottoyhtiön tietokone sulkee kortin. Suomessa en ole kuullut kenenkään törmänneen tämän kaltaiseen ilmiöön. Rikkinäisiä automaatteja, loppuneita kuittipapereita ja vääriä kellonaikoja sen sijaan on ollut turhankin runsaasti. Nykyään alkaa sellaisten huoltoasemien löytäminen joissa maksetaan kassalle olla jo harvinaista. Niinpä ollaan automaattikuittien varassa ja niiden tietojen tarkastaminen on tärkeä varotoimi.

 Ainoa kerta kun koko matkan aikana söin tai join jotain muuta kuin matkassa olleita eväitä oli Ouluntullissa kun poikkesin juomassa aamun kunniaksi kupin kahvia ja syömässä viinerin. Tuhat mailia meni rikki Vaskikellon kieppeissä ja kunto oli vielä ihan hyvä. Pian sen jälkeen alkoi sade jota kesti Jyväskylään asti. Sateessa ajaminen on minusta aina vastenmielistä. Vauhti hidastuu ja lisäjännityksestä johtuva väsymys hiipii jäseniin. Viimeiset sadat kilometrit tuntuivat pitkiltä jalkojen krampatessa ja istumisen alkaessa olla vaikeaa. Padasjoelta otin kuitin varmuuden vuoksi ja katselin samalle huoltoasemalle pysähtyneitä bomber-poikia. Nuorison muoti se kulkee aina omia teitään; korvakorut, tatuoinnit, kevyt ajovarustus ja ”tuunatut” pyörät avoimin putkin. No niin, todennäköisesti pitivät minun Suzukiani pahasti pilattuna. Takaisin lähtöpisteeseen ehdin vielä hyvin ennen vuorokauden loppumista.

Kokonaisuutena voin sanoa, että SS2000K olisi viisaampaa ajaa ulkomailla. Suomessa se vaatii hyvin tarkkaa aikataulutusta ja minimaalisia taukoja. Houkute ylinopeuksiin voi kasvaa turhan suureksi. Toinen havainto oli, että kyllä GSX1400:lla yhden vuorokauden ajoi, mutta ajatus useammasta peräkkäin ei houkutellut.

Lapissa näkee isopäisiä "muukalaisia" heti Napapiirin takana.
edellinen tarina - previous story                                        seuraava sivu - next story