Tämä ajo on mielenkiintoinen sekoitus jossa liittyvät yhteen IBA:n perusajoihin kuuluva kahden peräkkäisen tuhannen mailin ajaminen ja samalla vierailu Suomen neljällä äärilaidalla. Aloitus ja lopetus paikan pitää olla sama, jolloin lenkistä tulee "ympyrä" ja ne neljä vierailtavaa paikkakuntaa ovat idässä Ilomantsin Möhkö, pohjoisessa Utsjoen Nuorgam. lännessä Raippaluodon Klobbskat ja etelässä Hanko. Lisämielenkiintoa tuo se, että kaikista näistä Suomen nurkista pitää saada todistus siellä käynnistä. Hangosta se on helppoa kun siellä on huoltoasemia, mutta kaikista muista paikoista kuittauksen ja kuitin saaminen onnistuu vain päiväsaikaan. Ajon aikataulutus on siis tehtävä hyvin huolellisesti etukäteen. IBA Finlandin sivuilla on kattavat ohjeet siitä miten tämän ajon voi suorittaa. Kun lähdin ja lopetin Lahteen, oli molemmista päivistä aika pienillä lisäkiemuroilla tehtävissä yli tuhat mailisia niin, että vuorokausien välinen taukopaikka oli Kaamanen. Ensimmäisen päivän aikataulu muodostui sen mukaan, että Nuorgamiin piti ehtiä ennen ilta yhdeksää ja Möhköstä ei voi luotaa saavansa kuittia ennen aamu kahdeksaa. Lähtö Lahdesta oli siis aikaisin aamulla. Olin juhannuksen jälkeisellä viikolla niin harvinaisen onnellisessa tilanteessa, että saatoin odotella muutaman päivän hyvää säätä ja niinpä kun sitten läksin liikkeelle aamulla kolmen jälkeen, tiesin että sadetta on odotettavissa vain kapealla alueella idässä. Ensimmäinen osuus Möhköön asti sujui aamun tyhjillä teillä vauhdikkaasti. Taas huomasin saman ilmiön kuin useasti aiemminkin - kun on asennoitunut pitkään matkaan, ei ensimmäiset 400 - 500 kilometriä tunnu yhtään miltään. Alkumatkasta ei jäänyt edes mitään erikoisia mielikuvia, mutta Möhkössä olin jo ennen kahdeksaa. Todistuslausunnon sain Möhkön Mantasta vaikka se olikin vasta aukenemassa ja kuitin kelloaikoineen hain kyläkaupasta kun se avasi ovensa. Sitten vain kohti pohjoista. Edessä oli koko matkan mielenkiintoisimmat tiet, mutta myös tumma taivas. Vanhan motoristien perinnäistavan mukaisesti ajattelin, ettei lyhyt sade mitään haittaa enkä välittänyt muuttaa ajovarustusta mitenkään. No, tämä lyhyt sade kesti Lieksasta lähes Suomussalmelle ja oli riittävän pitkä kastelemaan saappaat niin että sain ajaa märin jaloin koko päivän ja vielä seuraavankin päivän. Jos säät olisivat olleet kylmät, olisi tämä ollut hyvinkin hankala hölmöys, mutta nyt onneksi elettiin helleaallon keskellä. Kello raksutti hitaasti eteenpäin ja pohjoista kohti mentiin tasaisesti. Inarin paikkeilla soitin yhdistyksen sivuilla mainittuun lomakylään Nuorgamissa varmistaakseni heidän aukioloaikansa sekä mahdollisuuden saada polttoainetta. Hupsista vaan, he olivatkin menossa kiinni jo kahdeksalta ja siihen en ehtisi millään, mutta samalla sain onneksi tiedon, että kylältä löytyy pubi joka on auki myöhempään. Sitten vaan kiireen vilkkaa Utsjoelle koska sielläkin polttoainetta myydään vaan ruokakauppojen pihasta ja sen jälkeen kaunista ja kapeaa tietä joen rantaa seuraten kohti Suomi-neidon päälaen ylintä kohtaa. Kalastajia ( turisteja varmaan ) oli joella huomattavia määriä. Nuorgamin pubi ei ollut koolla pilattu eikä siellä ollut montaa asiakasta, mutta todistajalausunto kirjoitettiin ystävällisesti ja energiajuomaostoksesta sain kuitin. Samaa kaunista ja kapeaa tietä Utsjoelle ja kaunista mutta vähän leveämpää tietä Kaamaseen. "Utsjoki – Kevo ohutta yläpilveä."

Kaamasen Kievarissa nukuin ihan tajuttomana 5 tuntia ja kaikkiaan tauon pituudeksi tuli 7 tuntia. Olin pitänyt ensimmäisenä päivänä suht´ reipasta vauhtia juuri siksi, että saisin riittävän pitkän nukkumisajan vuorokausien väliin. Myös toisen vuorokauden alusta tuli saman tien käytettyä muutama tuntia mutta arvelin aikaa silti olevan ihan riittävästi. Toisen päivän aloitustodistuksen sain Kievarista mutta kun mikään kassa ei ollut auki, niin aloituskuittia varten piti ensin ajaa Inariin. Aamu oli jotenkin tahmea ja pitkään ajoin jotenkin "puolinukuksissa" ja meno ei maittanut ollenkaan. Kyllä se täytyy olla tämä lähestyvä vanhuus joka alkaa haitata harrastuksia. Pois laskusta jäävä Kaamasen ja Inarin väli ei toki ole pitkä mutta silti se piti korvata jollakin lisäkierroksella varmuuden vuoksi ja siksi poikkesin tankilla Vojakkalassa Tornion pohjoispuolella. Välipalan nauttiminen ja vaatetuksen kevennys auttoivat vihdoinkin ajofiiliksen parantamisessa. Keminmaan risteys on muuten paikka josta olen nyt ajanut yhdeksän eri IBA-ajon aikana.

Länsirannikkoa seuraava tie ei ole tullut yhtään mielenkiintoisemmaksi sitten viime näkemän ja kun väsyttää ja on yksitoikkoista niin jotkin pikkuasiat saattavat saada kohtuutonta huomiota. Tällä kertaa se oli tuulen humina korvissa. Olin tilannut edellisenä talvena Hondaan amerikkalaisen Clearwiev +6+4 pleksin ja se on oikein hyvä mutta kypärä oli vanha ja väljä eikä tulpat pysyneet korvissa millään. Piti oikein välillä pysähdellä laittelemaan niitä paremmin ja ylimääräisiä pysähdyksiähän ei IBA-ajon aikana juuri pitäisi tehdä. Saaristotie Kloppskattiin oli minulle uusi tuttavuus ja oikein mielenkiintoinen. Kioskikahvilan ystävällinen henkilökunta todisti käyntini jo rutinoituneesti, sillä samalla asialla oli kuulemma tänäkin kesänä käynyt useampi motoristi.

Aikaa oli jäljellä vielä n. 9½ tuntia, mutta toisaalta matkaakin taisi olla vielä n. 700 kilometriä. Reippaasti vaan kohti Hankoniemeä. Ilta-auringon viimeisissä säteissä saavutin Salon ja ohitin muutamaa viikkoa aiemmin tapahtuneen Jukolan-viestin kilpailumaaston. Vieläkin harmitti se hillitön ryntääminen pitkälle ohi ykkösrastin. Suunnistusongelmia tuli myös tällä kertaa, sillä suorin tie kohti Hankoa oli tietöiden vuoksi suljettu ja kiertotie toi lisämatkaa ainakin 30km. Jotta nämäkin kilometrit tulisivat laskuihin mukaan piti pysähtyä ylimääräiselle tankkaukselle Tammisaareen. Hämärä laskeutui ja sitä suojanaan käyttäen aikoi eräs komea hirvi käydä kimppuuni pian Tammisaaren jälkeen. Huomasin katalat aikeet kuitenkin sen verran ajoissa, että sain nopealla jarrutuksella vauhdin pois. Hirvi katsoi isoa nenänvarttaan pitkin hieman pettyneen oloisena ja sanoi "no ei sitten tällä kertaa" ja loikkasi takaisin metsään. On muuten iso ja ylväs eläin mutta liikkuu yllättävän vikkelästi. Hangossa piti lisätä vaatetta ja kehä kolmosella lisää. Kehätielle olin päätynyt kun hirvijupakan jälkeen ajattelin sen olevan turvallisempi kuin Hyvinkään kautta kulkeva suorempi tie. Lopulta aikaa jäi yli tunnin verran.

SS2000Finland on oikein mielenkiintoinen ajo. Siinä näkee pikakatsauksena Suomen sen kaikilta eri nurkilta, mutta voi kuitenkin aloittaa ja lopettaa kotipaikkakunnaltaan. Lisäpäänvaivaan tulee suunnitteluun kun on otettava huomioon melkoinen paperisodan tarve. Normaalien polttoainekuittien lisäksi tarvitaan aloitus- ja lopetustodistukset molemmilta päiviltä sekä käyntitodistus Möhköstä, Nuorgamista ja Kloppskatista. Koska näitä ei saa yöaikaan on ajoitus tärkeää. ( Ohjeet yhdistyksen sivuilla )