| Amerikkalainen Iron Butt Association päätti talvella
2003-04 ottaa rekisteröitäväksi myös muutamia kilometripohjaisia
ajosuorituksia. Lyhin näistä on SS1600K eli 1600 kilometriä vuorokaudessa.
Sehän ei eroa pituudessa kuin 9 kilometriä SS1000 ajosta jossa siis matkan
pituus on 1000 mailia. Päätin kuitenkin suorittaa uutuuden sopivan paikan
tullen. Se sopiva paikka oli Kontiorallista kotiinpäin tullessa. Olin
rallissa nuorimman poikani, Tuomaksen kanssa ja hänen oli määrä mennä
viettämään muutama viikko kesälomastaan Ivaloon. Siispä suunnitelma oli ajaa
ensin rallipaikalta Sallasta Ivaloon ja sieltä idän suunnasta kaarrellen
Lahteen. Riittävien yöunien varmistamiseksi lähdimme kuitenkin jo edellisenä
iltana siisteihin sisätiloihin Savukoskelle. Aamulla varhain sitten tyhjän tien
päälle kirkkaaseen aamuaurinkoon. Alkutankkauksessa katosi heti tunti
ajoajasta kun automaatin kello oli väärässä ajassa. En sitä kummemmin jäänyt
suremaan, olin ajatellut tämän ajon kestävän n. 20 tuntia ja niin se
kestikin. Ensimmäiset sadat kilometrit Savukoskelta
Ivaloon menivät vauhdikkaasti ja Tuomas pääsi kesäpaikkaansa ja minä
jatkamaan matkaa. Oikeastaan oli siis pitänyt kääntyä ympäri, mutta säätieto
oli luvannut epävakaista etelään ja kaunista pohjoiseen. Pysähdyin Ivalon
keskustaan kahvilaan hetkeksi tutkimaan karttaa. Kynän kanssa laskin
nopeasti kartan kulmaan uuden suunnitelman: Ensin Utsjoelle ja sitten kotiin
Oulun kautta jää juuri ja juuri alle vaaditun matkan. Lisätään siihen pieni
koukkaus Kemijärvelle ja 1600 kilometriä ylittyy. Siitäpä siis.
Ajosuunnitelman voi vaihtaa näin "lennostakin", mutta toki pitää olla varma
että se toimii. Mikään ei ärsyttäisi niin pahasti kuin hieman liian lyhyeksi
jäänyt ajosuoritus. ( niitäkin on ajotarkastajana nähty
tarpeeksi )
Tie Ivalosta Inariin on mitä mahtavin moottoripyörätie ja maisemat ovat
komeat. Siitä ylöspäin tie suorenee, mutta laakeat tundramaisemat ovat
upeita. Ainakin kauniina kesäpäivänä niin kuin tällä kertaa. Joskus talvella
olisi toisennäköistä. Kevoa lähestyttäessä ohitin hissukseen eteenpäin
jurnuttavan "pappa-Tunturin" ja hetken kuluttua toisen ja kolmannen ja jne.
Piti oikein pysähtyä tien varteen katsomaan veteraanimopojen ohimarssia.
Kyseessä oli mopomiesten tempaus Hangosta – Utsjoelle vanhoilla Tuntureilla.
Tunturilla tunturiin!
Utsjoella tankkasin, otin pari kuvaa sillanjuuressa ja käänsin etupyörän
etelään. Hyvä keli ja hyvä ajofiilis jatkuivat edelleen ja ensimmäiset
väsymisen oireet tuntuivat vasta Kemijärvellä tankatessa.
Ylittäessäni Napapiirin Rovaniemellä olin ajanut putkeen jo reilut 900
kilometriä ja paikat olivat hieman puutuneen oloiset. Tässä vaiheessa
monista Iron Butt-ajoista tuttu uusi into alkoi vaikuttaa. Kun määränpää on
tiedossa ja selkeästi saavutettavissa niin ajaminen sujuu mainiosti,
huomiokyky on hyvä eikä kolotukset vaivaa. Nautittuani hieman välipalaa
tutussa paikassa Keminmaalla pysähdyin ennen Lahtea vain kerran. Pan Euron
toimintasäde on kiitettävän pitkä.
Lahden eteläpuolelle, Renkomäkeen rakennettu uusi, suuri, yölläkin auki
oleva ABS-asema on hyvä paikka ajon lopettamiseen kun samasta pisteestä saa
sekä lopetuskuitin että todistajalausunnon. Automaatti tosin ei ensin
antanut kuittia, mutta sekin onnistui avuliaan yökassan avulla. Sama ei
tietenkään onnistu
jossakin jumalan selän takana aamuyöstä yksinäisellä automaattiasemalla.
Etukäteissuunnittelua tehdessä kannattaakin välttää tällaista
mahdollisuutta.
|