takaisin IBA-sivulle

Matkalla etelään - SS1000 - 2009

Heinäkuun loppupuolella -09 oli ajatuksena lähteä muutamaksi viikoksi Italiaan ja Sveitsiin käyttäen tuttua kaavaa – minä lähden muutamaa päivää aikaisemmin ja vaimo lentää perässä. Olin suunnitellut Tukholman ja Neckarsulmin välille muutaman eri mittaisen ajon jättäen lopullisen valinnan fiiliksen ja säiden varaan. Reilua viikkoa ennen lähtöä tuli vaihdettua tuttu ja luotettava pyörä vanhaan ja huoltohistorialtaan tuntemattomaan Wingiin. Päätin kuitenkin noudattaa suunnitelmaa, luottaen siihen, ettei Gold Wingit yleensä hajoa. Laukut oli taas täynnä kahden ihmisen ajo- ja suunnistustavaroita ja tankkilaukkukin piti laittaa radion päälle. Turhaa se musiikin kuuntelu onkin.

Olin jostain itsellenikin näin jälkeenpäin hämäräksi jääneestä syystä ostanut liput päivälaivaan ja niin ollen lähtö Tukholmasta oli illalla. Heti lähtötankkauksessa jouduin sählinkiin kun automaatti ei antanut kuittia ja oli vielä otettava muutama desi toisesta pumpusta. Hikihän siinä tuli heti pintaan. No, moottoritie etelää kohti vetää aina hyvin ja nopeus pysyy tasaisena, mutta yllätyksen aiheutti polttoainemittari joka painui alaspäin ihan silmissä. Jouduin tankkaamaan jo Ödeshögissä vain n. 250 km jälkeen.  Kulutus oli siis lähes 9 litran luokkaa.  Kun seuraavaksi laskeutui pimeys seuranaan vesisade alkoi Gold-ajo lipsua jo mielestä. Mikähän siinä on, että Etelä-Ruotsissa on viime vuosina satanut jokseenkin aina kun olen siellä ajanut. Sen pitäisi oikeastaan olla kasvillisuudeltaan ihan täyttä sademetsää. Reitin kulmapiste, jossa olisi hyvä tankata, on moottoriteiden risteys Helsingborgin lähellä. Polttoaineen varoitusvalo perkules vaan paloi punaisella jo kymmeniä kilometrejä aikaisemmin. Kävin yhden kylmäaseman pihassa, mutta siinä ei mittari tunnistanut Visaa. Sitten olikin ajeltava hyvin hiljaisesti tavoitteena tuttu Checkpoint Sweden. Sinne pääsin viimetipoilla ja sain bensaa, mutten minkäänlaista kuittia ja siinä paikassa manaillessa hylkäsin Gold-ajon ja päätin ottaa seuraavan kuitin vasta sillalta. ”Pienet oikaisut mitattavassa reitissä ei niin paljoa haittaa”, vaikka tavoitteena vielä onkin SS2000K ajattelin.

Tanskassa vaihteli tihkusadetta ja sumua pimeydessä joten varovainen oli pakko olla. Nopeutta hidasti pari ylimääräistä jaloittelutaukoa ja Saksan puolelle päästyäni pitkä aamiainen. Istuskelin kirkastuvassa aamussa ja mietin kuinka moni moottoritiellä ajava muistaa miten tämäkin kulmakunta on ollut kansainvälisten konfliktien aiheena. Taisi olla brittiläinen valtiomies lordi Palmerston joka aikanaan totesi 1860-luvulla, että Slesvig-Holsteinin kysymyksen syyn on ymmärtänyt Euroopassa vain kolme henkilöä, hän ja prinssipuoliso Albert joka on kuollut, eräs saksalainen professori joka on tullut hulluksi ja hänkään ei enää muista. Ehkä paikalliset asukkaat olisivat ymmärtäneet, mutta kukas heiltä nyt olisi kysynyt. Nyt raja kuitenkin kulkee karkeasti kielirajan mukaan ja kiitos EU:n, Länsi-Euroopan kuumat alueriidat painuvat hitaasti historian hämärään. Päivä lämpeni ja ajattelin, ettei tässä nyt niin kiire ole minnekään, ajellaan rauhassa eikä hötkyillä. Saksan moottoriteillä on muutenkin ihan riittävän stressaavaa ruuhkineen, kaahareineen, tietöineen jne. Tankkailin kun oli tarvis, ja kulutuskin laski hieman järjellisimpiin lukemiin, tuonne 7 litran tuntumaan. Liekö karstat palaneet moottorista. Jotenkin siinä lipsui SS2000K myöskin pois mielestä.

Neckarsulmin olin valinnut päätepisteeksi siksi, että siellä sijaitsee Deutsches Zweirad Museum tai oikeastaan ihan oikealta nimeltään se taitaa olla Deutsches Zweirad- und NSU-Museum. Nimi heijastelee sitä, että koko Neckarsulmin pikkukaupunkia hallitsee valtava, entinen NSU:n tehdas, jossa nykyään valmistetaan Audeja. Olin käynyt kyseisessä museossa joskus neljännesvuosisata sitten ja halusin käydä uudelleen ajatellen sen sopivan mainiosti IBA-ajon päätepisteeksi. Huoltoasemankin olin katsonut valmiiksi museon läheltä, mutta se oli kadonnut täydellisesti ja paikalla oli vain tyhjä tontti. Ei hätää, aikaa oli ruhtinaallisesti kun ei tällä kertaa tullut takkia, eikä edes liivejä, mutta tuluskukkaro (SS1000) sentään. Jututin ensin museon kassaa, mutta yhteistä kieltä ei löytynyt ihan tarpeeksi. Onneksi takahuoneesta ilmestyi englannintaitoinen päällikkövirkailija, joka todisti mielellään ajon päättyneeksi. Sitten hikinen kävely majapaikkaa etsimässä ja vasta kun reippaan ylihintainen kämppä oli löytynyt, ajelin ympyrää kunnes huoltoasema tuli vastaan erään Kauflandin takapihalta.

Kuudestoista IBA-ajo tuli tehtyä ja yhdeksännellä eri pyörällä. Mistähän sen kymmenennen löytäisi ensi kesäksi. Kokemus Honda Gold Wing 1500:sta oli varsin ristiriitainen. Pyörä on mukava ja ajaminen sileällä asfaltilla lupsakkaa, mutta ei se optimaalinen ironbutt-pyörä ole. Istuma-asento on ihan pysty, oikeastaan jopa taaksepäin nojaava, mikä tuntui käyvän enemmän selän päälle kuin hieman etukeno asento. Polvetkin ovat varsin koukussa ja sitten on tietysti tuo tarve pysähtyä tankille vähän väliä. Positiivista tietysti on värinätön, vääntävä ja hiljainen moottori sekä sähköinen vakionopeudensäädin.

Komea yksimukinen NSU Saksan kaksipyörä ja NSU -museossa Neckarsulmissa

Kansanporsche vähän isommalla moottorilla - 914/8 Porsche-museossa Zuffenhausenissa

Elegantti Mersu 30-luvulta Mercedes-Benz Museossa Untertürkheimissa

BMW R 80 G/S PD Siebenrockin kaupassa Wendlingenissä

Kohti Alppeja

edellinen tarina  -  previous story