SS1000 Jyväskylän eteläpuolella

IronButt-ajojen haasteellisuutta voi yrittää lisätä muutenkin kuin lisäämällä matkaa. Amerikkalaisten villitys nykyään on ajaa ajoja jonkin määrätyn alueen, esim.  jonkun osavaltion rajojen sisällä. Ei tuottane ongelmia Texasissa, mutta tuhat mailia Washington DC:n sisällä tarkoittaa kymmeniä kierroksia ympyrää muutamalla motarinpätkällä.  Minä ajattelin kokeilla Etelä-suomalaista tonnimailista ja varsin nopealla vilkaisulla karttaa totesin sen ihan mahdolliseksi. Reitiksi muodostui Lahti – kehä III – Turku – Pori – Tampere – kehä III – Kotka – Parikkala – Savonlinna – Mikkeli – Heinola – Jyväskylä – Tampere – Lahti. Mainituissa kaupungeissa ei  välttämättä käydä sisässä mutta ne hahmottavat reitin. Kulmapisteitä on paljon, mikä tarkoittaa sitä, että tankilla on käytävä vähän väliä. Itse asiassa vielä etelämmäskin voisi pohjoisrajan vetää pysyen silti IBA Finlandin vaatimuksessa siitä, että samaa tietä ei saa ajaa kahteen kertaan samaan suuntaan.

Toinen idea oli ajaa ajo museopyörällä. Olin jo 1½ vuotta aikaisemmin hankkinut BMW R80 G/S –pyörän eli kaikkien möhköenduroiden äidin vuodelta 1981. Se on museokatsastettu ja viimetalven huoltotöiden jälkeen uskoin ( ja toivoin sormet ristissä ) sen selviävän moisesta pikkuajosta ongelmitta. Kaasuttimet olivat hyvin balanssissa ja kone kävi kauniisti. Nappularenkaat olin vaihtanut paremmin asfaltille sopiviin isonpipalaisiin  renkaisiin. Aivan originaaliasussa en kuitenkaan matkaan lähtenyt vaan kiinnitin pyörään tilapäisesti kevyen tuulisuoja. Olisihan matka pelkkää, suoraa asfalttitietä ja G/S:n ajoasento on suoraselkäistä lajia.

Matkaan lähdin maanantaina 22.6.2009 aamulla varhain auringon noustessa. Ensimmäinen tankkaus jo sadan kilometrin jälkeen kehä III:lla, toinen Turun ohitustiellä ja siitä ripeästi kohti Poria ja Tamperetta. Raumallakin poikkesin pankkiautomaatilla ja Tampereen kehätiellä tarvikeliikkeessä hankkimassa kaasukahvaan lepuutusläpyskän kun se oli unohtunut toiseen pyörään. Tampere – kehä III välin yritin pysyä autoliikenteen vauhdissa ja siitä ei vanha BMW oikein pitänyt. Se protestoi laskemalla runsaasti bensaa vasemmasta kaasuttimesta huoltoaseman pihaan. Kohokammion koppa irti, kohon ja neulan pientä liikuttelua, koppa kiinni ja kas, taas toimii. Iltapäivän lämpö taas pehmitti miestä varsinkin Lappeenrannan tienoiden tietöillä. Ja kun ramasee niin syitä pysähtymisiin löytyy jatkuvasti. Niinpä matka Savonlinnan kautta Heinolaan tuntui kestävän kauan. Kaikki nämä tiethän olivat tylsän tuttuja, mutta Mikkelistä olin juuri tullut sunnuntaina eli edellisenä päivänä. Lähes kotikonnuilta, Heinolasta, köröttelin sitten vielä tummuvassa  mutta kauniissa kesäillassa Päijänteen itärantaa Jyväskylään, sieltä Tampereelle ja lopulta takaisin kotiin. 

Missään vaiheessa ei tullut mitään ylivoimaista rasituksen tunnetta tai että jokin paikka kropassa olisi ruvennut oikein vaivaamaan. Eli siis G/S:n istuma-asento on parempi kuin äkkiseltään luulisikaan.  Se on myöskin 80-luvun alun pyöräksi yllättävän tärinätön. Kyllä minä muistan miltä tuon aikakauden japsinelikotkin tuntuivat vähän reippaammilla nopeuksilla. Tai, kai se alkaisi vaivata BMW:n tärinäkin jos sillä raaskisi ajaa kovempaa. Nyt pidin nopeudet tiukasti rajoitusten puitteissa tai jopa alapuolella. Vanhaa pyörää kun tulee seurattua koko ajan ja kuunneltua kaikkia poikkeavia ääniä tai muuta käytöstä.  Hyvin se kuitenkin kesti. Uskoisin, että sillä voisi lähteä kauemmaskin. Lukemattomat pallonkiertäjät ovat ajaneet samalla pyörämallilla mitä uskomattomampiin paikkoihin ja tolkuttomia kilometrimääriä. Vaihdelaatikko vaan pitää muistaa vaihtaa aina silloin tällöin. Ja pari muutakin pikkuosaa.

edellinen tarina  -  previous story           seuraava tarina  -   next story