Suomen oloissa on laillisesti mahdollista suorittaa SS1000, BB1500 ja SS2000 –ajot. ( 1600, 2400 ja 3200 km. ) Nopeampivauhtisia suorituksia varten on mentävä vapaampien nopeuksien maihin. Helpointa ajaminen tietysti on jollakin isolla matkapyörällä, mutta jos haluaa lisätä vaikeusastetta voi valita matka-ajoon epätyypillisemmän pyörän.

Itse olin tähän asti ajanut omat IBA –ajoni Yamaha FJ1200 ja Honda ST1100 pyörillä, mutta halusin kokeilla jotakin erikoisempaa, ja ehkä myös osoittaa ettei ainakaan tuollainen 1600 kilometriä ole kiinni pyörän kuutiotilavuudesta. . BMW C1 skootteri on kutakuinkin erikoisimman näköinen härveli nykymarkkinoilla jota voi vielä jotenkin moottoripyöräksi kutsua ja minua onnisti kun lahtelainen moottoripyöräkauppias Riku Routo järjesti ystävällisesti mahdollisuuden saada BMW:n maahantuojan esittelykäytössä olleen C1:sen lainaksi muutamaksi päiväksi.

BMW C1 on vanhalle moottoripyöräilijälle varsin erikoinen laite, turvakehikko ympärillä, turvavyöt, tuulilasinpyyhin ym. Tekniikassa on paljon huippumodernia, kuten ABS-jarrut ja katalysaattori mutta 125 kuutioisen moottorin tehot ovat liikuteltavaan massaan nähden alimittaiset. Sen sijaan katseiden ja kommenttien kerääjänä C1 on kaduilla ja huoltoasemilla ehdoton. Hyvinä puolina matka-ajoa ajatellen on tuulen pyörityksen täydellinen puuttuminen ja hartioiden ja käsien levollinen asento. Jaloilla ei ollut paljoa liikkumistilaa ja selkänoja oli ainakin minulle väärin muotoiltu. Siirsinkin sen kokonaan tavaratelineen puolelle ja tein tilalle leiripatjasta oman versioni. Pieni bensasäiliö ja jatkuva suorituskyvyn ylärajan puskeminen johtivat tiheisiin pysähtymisiin huoltoasemilla. Ne taas syövät keskinopeuksia tosi pian, kello kun käy koko ajan. Käytännössä osoittautui, että C1 kulki jatkuvasti "houkutellen" tasamaalla jopa yli satasta mutta ylämäet ja vastatuuli olivat myrkkyä ja ajettaessa keskituntinopeudeksi tuli n. 90 km/h. Tankkaus ja kuljettajan huoltotaukoja oli pidettävä n. kahden tunnin välein ja niiden kanssa lopulliseksi keskinopeudeksi tuli n. 74 km/h.

Lähdin liikkeelle Puumalasta puolen päivän aikaan ja reitti oli yksinkertainen ja isoja teitä - Juva – Kuopio –Kajaani – Kuusamo – Kemijärvi – Rovaniemi – Kemi – Oulu – Jyväskylä – Lahti – Vantaa. Sää oli tyypillinen tälle alkukesälle, alussa sateinen ja aamuyöstä Limingan syheröisillä vuoristo-osuuksilla kylmä. (Kaikki tuntevat nämä Oulun eteläpuoliset maisemaosuudet) Sadekelit paljastivat C1:ssä erään merkillisen piirteen. Etupyörän yläpuolella oleva ison lokasuojan näköinen on itseasiassa törmäyssuoja ja lokasuojaa ei ole ollenkaan. Etupyörä työntää vedet katteen sisään ja se vuotaa ohjaamon puolelle pahasti. Ainakin käytössäni oleessa yksilössä vettä tuli ryöppyämällä virtalukon ja erilaisten katkaisijoiden alta ja kun Rukan housut eivät kestä vettä pitkää aikaa oli pakko pitää päällä sadepukua vaikka ohjaamossa istuikin. Jotenkin tuntui, että BMW:n tehdas ei voi päästää käsistään tämän kaltaista mokausta. Selityksen voi antaa se, että ajamani yksilö oli lyhyen elämänsä aikana ehtinyt jo kohdata kovia, joku toimittaja oli nimittäin kaatanut sen ja katteen rakenteet saattoivat olla revenneet muualtakin kuin vain ulkopuolelta. Ajon alussa pelkäsin ajan riittävyyttä ja pidin tauot minimissään, loppupäässä oli jo aikaa ottaa "hieman rauhallisemmin", marginaalia jäi sentään vielä 2 tuntia. Silti käytännöllisesti koko matkan joutui ajamaan ns. tuppi nurin. Kiinteää ruokaa ei ehtinyt syödä kuin kerran, Kemissä, muutoin otin vain silloin tällöin tankkausten yhteydessä apteekista saatavia ravintoliuoksia. Hyvin tuntuivat toimivan, vireys säilyi hyvänä eikä nukuttanut. Voisi luulla, että 22 tuntia yhtä kyytiä ahtaalla penkillä pienen moottorin huutaessa hädissään takapuolen alla voisi olla tavattoman tylsää ja pitkästyttävää. Mutta ei se siltä tuntunut, pyörää piti tosiaan piiskata, kytätä tankkauksia ja jatkuvasti laskea mielessä aika/matka yhtälöitä. Adrenaliini veressä ja "veren maku suussa" auttaa kummasti suoritusta.