GS1000G oli ostettaessa vasta muutaman vuoden ikäinen, mutta ollut ilmeisen kovassa käytössä. Nuhjuinen ja kulunut sieltä sun täältä sekä ilmeisesti kolhimisen jälkeen kokonaan maalattu. Huollotkin oli ilmeisesti jääneet tekemättä sillä kansiremontti jouduttiin tekemään melko pian ja sähkölaitteet krakasivat jatkuvasti. Toisaalta pyörä oli iso, vahva ja tukeva, kuin sivuvaunuveturiksi luotu ja pärjäsi tehtävässään mainiosti. Siinä oli myös erinomaisen hyvä ja avara istuma-asento, suora ja leveä satula, korkea ohjaustanko ja suurikokoinen ns. Vetterin kate. Korkeammilla kierrosluvuilla esiintyvä tärinä ei sivuvaunun ajonopeuksilla tullut vielä häiritseväksi. Soolona se tehokkaasti hillitsi haluja ylittää tai itse asiassa edes lähestyä puoltatoista sataa. Soolokäytössä oli myös parasta pysyä suorilla ja sileillä teillä sillä minkäänlaiseen "kanttailuun" ei yläpainoinen GS oikein taipunut. Tarvikepakoputket olivat varsin äänekästä lajia aiheuttaen sivuvaunun sisälle ikävän metelin. Tämä ratkesi kun Virtasen Risto teki vasemmalle puolelle sopivan 4 – 1 putken vanhoista käyristä ja Honda CBX:n äänenvaimentimesta. Lopputulos oli siisti ja hiljainen.

kuutioita 1000, tehoja 90 hv.