Etsin oikeastaan XJ900:sta, mutta kun eräällä kehä kolmosen jobbarilla oli FJ myynnissä niin sinne katsomaan ja kaupathan siitä tuli. FJ:llä oli ilmeisesti ollut kovakätisiä omistajia ja se oli ollut kolarissakin, mutta osoittautui silti aivan loistavaksi pyöräksi. Se oli erinomainen kombinaatio urheilullisuutta ja matkaominaisuuksia. Parasta oli hillittömän vahva ja vääntävä moottori, heikointa ehkä löysän oloinen jousitus. Kate rämisi ja vilkun lasit oli liimalla paikoillaan ym, mutta härkämäinen ryntäys ohitukseen suurimmalla vaihteella sai hymyn vanhankin motoristin naamalle. Huippunopeutta en koskaan tullut täysin kokeilleeksi, sitä oli ihan riittävästi. Tuntui siltä, että FJ kulkee kauemmas ja kovempaa kuin kuski pysyy kyydissä. Siitäpä tulikin mieleeni, kun ensin olin tutustunut amerikkalaisen Iron Butt Associationin toimintaan, kokeilla miten sillä kykenee ajamaan ylipitkiä matkoja.
Tarina tuhannen mailin ajosta vuonna 1997 löytyy tästä ja tarina 1500 mailin ajosta vuonna 1999 tästä.
Kate puhalsi tuulen suoraan kypärälle ja pitkillä matkoilla jatkuva vihellys ja tärinä alkoi vaivata ja siksi rakentelin muutaman markan raaka-aineista pienen katteen korokkeen. Ei siitä tullut kaunista, mutta se teki juuri kypärän kokoisen reiän ilmavirtaan ja pää sai olla tyvenessä. Myöskään isojen katteiden ongelmaa, takaa päin puskua, ei esiintynyt.
Hieman olisin kaivannut avarampaa ajoasentoa, etunojaa oli vähän turhan paljon ja polvikulma vanhalle miehelle jyrkkä. Molemmat vaivat olivat myöskin aika vaikeita korjata ja siksi ajatus vielä ideaalisemmasta matkapyörästä alkoi kyteä mielessä.

kuutioita 1200, tehoja 128 hv.