Ernesti

Vanhan ajoneuvot ovat aina kiinnostaneet minua ja joskus 80-luvulla yritin jopa pitää harrasteautoa ( Chevrolet Corvair Monza Coupe ) mutta sitten se taas jäi lähinnä kustannusten vuoksi. Vuonna 2000 sitten vaimon kanssa sovimme, että eikö tämän vaivan voisi hoitaa helposti hankkimalla joku riittävän erikoinen mutta kustannuksiltaan inhimillinen moottoripyörä. Ei niinkään ajoon kakkospyöräksi mutta ihan vaan kauniiksi esineeksi. Siispä etsimään vanhaa skootteria entisöitäväksi. Oikeastaan olisin halunnut NSU Priman tai Cezetan mutta kohdalle osui Heinkel Tourist. Tämä yksilö oli maannut 80-luvun puolivälistä Espoon automuseon takimmaisessa nurkassa ja sitä ennen ties kuinka kauan hylättynä jonkun kerrostalon kellarissa missä jotkut terroristinalut olivat sitä paremman harrastustoiminnan puutteessa hieman käsitelleet. Hinta kuitenkin oli kohdallaan, alkuperäiset rekisterikilvet mukana ja autorekisterikeskuksesta löytyi pyörän tiedot.

Kuuluisa lentokoneiden suunnittelija Herr Dr.Prof Ernest Heinkel oli toisen maailmansodan jälkeen menettänyt kaikki lentokonetehtaansa ja häntä kiellettiin perustamasta uusia mutta jotakin tekemistä oli vanhan yrittäjän keksittävä vielä ikämiespäivilläänkin. Saksassa oli huutava pula ajoneuvoista ja herra Heinkel muutamien uskollisten insinööriensä kanssa päätti täyttää tätä aukkoa rakentamalla paremman skootterin kuin kukaan muu, varsinkaan italialaiset. Tuote olikin tullessaan markkinoille 50-luvun alussa hyvin edistyksellinen; nelitahtimoottori, sähköstartti, tukeva runko, yksipuolinen takahaarukka, runsaasti alumiinivaluosia, erinomainen viimeistely mutta myös kova hinta. Malli myi kohtuullisesti ja sitä modernisoitiin ulkoisesti muutaman kerran mutta kun herra Heinkel itse oli jo kuollut ei tekniikkaa kehitetty ja tuotanto päättyi 1965. Kaikkiaan ehdittiin eri Tourist malleja tehdä yhteensä yli 160000 kappaletta. Minun löytämäni 103A2-mallinen yksilö oli aivan valmistuksen loppupäästä.

Alkuperäinen omistaja oli ollut varsinainen Pelle Peloton huolto- ja korjaustöiden suhteen ja joitakin osia, kuten kaasutin puuttui kokonaan. Lasitavaraa oli rikki ja pelleissä lommoja mutta ei juuri nimeksikään ruostetta. Mystisiä ylimääräisiä reikiä oli paitsi jalkalaudoissa myös venttiilikopassa. Moottori kuitenkin tuntui pyörivän ja vaihteet meni päälle. Myöhemmin kun minulla jo oli toimiva kaasutin niin laitoin sen ja akut ( 2 kpl. ) kokeeksi paikoilleen. Painallus starttiavaimesta ja vuosikymmeniä seissyt moottori hörähti käyntiin.

Aloin etsiä Ernestiksi kutsumaamme pyörään osia ja pian minulle selvisi, että Saksassa on tuhansien jäsenten hyvin aktiivinen Heinkel-klubi jonka omasta kaupasta saa tilaamalla miltei mitä tahansa osaa. Lisäksi löytyy vielä yksityinen Heinkeleiden osiin erikoistunut liike. Täydellisistä varaosaluetteloista näki, että jotkut osat ovat naurettavan halpoja, jotkut itkettävän kalliita. Kytkinvaijeri 18 mk. ja starttirele n. 3000 mk. Suomesta ei osia tuntunut juurikaan löytyvän, mutta kevään 2001 moottoripyöränäyttelyssä oli veteraaniosastolla upeasti entisöity Tourist 103A2 kuin malliksi miten hienon siitä voisi saada. Soitto Göran Sandbergille, joka pyörän oli entisöinyt ja ykskaks meistä tuli uudenveroisen Heinkelin omistajia. Varsinainen pikaentisöinti.

Tarkoitus oli edelleen jatkaa Ernestin laittamista, mutta kun sille löytyikin halukas ostaja, tunnettu mopo- ja moottoripyöräharrastaja Kalevi Heikkinen, niin luovuimme siitä.

Kuutioita 175, tehoja 9.5 hv.