Emman hankin kesällä 1969 ja hinta oli muistaakseni 300mk. Se oli vuodelta 1955 ( siis vain 14 v. vanha ) ja kokenut jo kovia. Paperitkin olivat matkassa hukkuneet ja rekisteröinti tuotti paljon ongelmia. Etujarru ei toiminut koskaan, sähköt temppuili ja vauhtikin oli aika verkkainen. Tärinä oli hillitön jos yritti ajaa kovempaa kuin 70km/h, tosin nopeusmittari ei toiminut.  Varaosapyörän ostin erään liiterin takaa viidelläkympillä sen jälkeen kun kardaanin ja renkaan väliin mennyt kivi rikkoi perän ja vaihdelaatikon. Emma lojui myöhemmin vuosia autotallin nurkassa mutta päätyi 80-luvulla onnekseen asiantunteviin käsiin ja on sittemmin entisöity.

Kävin kuitenkin Emmalla pari ensimmäistä kertaani Kontiossa, Venejoella ja Simojärvellä. Ihan ensin alkuun oli MP69:n liittymisehtona osallistuminen Kontioralliin. Olin päässyt jäseneksi puolivahingossa keväällä 1970 ja se nosti kovasti intoa lähteä ralliin kesällä vaikka paikka, Joensuun takana, tuntuikin olevan tavattoman kaukana. Läksimme liikkeelle, kaverini Ouri Mattila MZ 250:llä, ja minä perjantai iltapäivällä Lahdesta ja jo Imatran jälkeen tuntui, että ollaan tosi pitkällä. Parikkalan jälkeen alkoi EMW heittelehtiä oudosti ja pääsin vaivoin huoltoasermalle Kiteen kohdalla. Suuri osa takavanteen pinnoista oli poikki. Pyörä jäi siihen ja kaksi päällä jatkoimme seikkailua MZ:llä päästen rallipaikalle aamuyöstä. Seuraavana päivänä  onnistuin löytämään Joensuusta uuden (käytetyn) vanteen ja sitten linja-autolla takaisin Kiteelle vanteen ja renkaan vaihtoon. Rallipaikalla oli meno hurjaa, porukka ajeli pehmeässä hiekassa kaatuillen pahan näköisesti. Harvakäyntinen EMW lotkotti tyhjäkäynnillä hiekassa eteenpäin ilman vaikeuksia. Kotimatka sunnuntaina onnistui kommelluksitta.  Seuraavalla kerralla kaksi vuotta myöhemmin oli kontrolli Ämmänsaaressa ja ajaminen Lahdesta sinne kesti yli 12 tuntia. Perillä nukuin kypärä päässä Kiantajärven rannassa aamuauringossa muutaman tunnin ja sitten kontrolliin. Silloin todellakin katsottiin rallipaikalle päästettävien pyörien teknistä kuntoa ja esim. liian sileistä renkaista saattoi matka kääntyä kotia kohti. Tulin lisänneeksi tässä vaiheessa hieman liikaa peräöljyä ja jarruhihnoille pursunut öljy vei tehot siitä ainoasta jarrusta. Jossakin korvessa Joukokylän suunnassa murtui vielä akunnapa mutta perille Simojärvelle vaan pääsin. Sunnuntaiaamuna varhain uskalsin vielä ajaa jarruttoman pyörän Ouluun, mutta sieltä eteenpäin kuljetuksesta huolehti VR.

Imatranajoissa oli EMW ollut jo 1969. Läksimme reissuun kolmen miehen ( ! ) ryhmänä, Mattilan Ouri Cezetalla ja Miikkulaisen Pekka minun kyydissä. Teltta taisi olla Cezetan tarakalla ja muita tavaroita ei sitten ollutkaan. Onneksi ei satanut. Emmassa on ulkopuolinen laturi jossa on hihnaveto ja vanha hihna katkesi Utissa. Kävimme varmaan jokaisella huoltamolla ennen Imatraa etsimassä uutta, mutta ongelma ratkesi vasta perillä. Ihme, että pienessä akussa riitti sytytysvirtaa sinne asti. Silloin vielä kaikki ajoihin moottoripyörillä tulleet telttailijat mahtuivat leirintäalueen pieneen niemekkeeseen, jossa sitten oli melkoinen meininki maalaispoikien ihmeteltäväksi. Suuri maailma aukeni ihmeellisenä radan ulkopuolella mutta myös radalla. MV Agustan ääntä ei voi unohtaa ken sen on kerran kuullut. Kotiin pääsy edellytti muistaakseni 3 - 4 kertaa rengastöitä, mutta moottoripyöräilyintoa ei tämän jälkeen voinut sammuttaa mikään.

Kuutioita 350, tehoja 14hv.