takaisin autosivulle ( 3 pictures at the bottom of the page )
Chevrolet Corvair Monza Coupe
| Volkkareiden myötä olin mieltynyt takamoottorisiin autoihin
ja 80-luvun puolivälissä innostuin vanhoista ajoneuvoista niin päätin etsiä itselleni
takamoottorisen harrasteauton. Vaihtoehtoja tutkaillessa yksi nousi ylitse muiden,
Chevrolet Corvair. Niitä löytyi Suomesta muutama kappale jopa myytävänä ja minulle
ajautui vuoden -64 mallinen Monza Coupe perusmoottorilla ja automaatilla. Chevy oli lähtenyt tekemään amerikkalaista versiota VW:stä ja kertonut kaiken esikuvaan nähden puolellatoista. Siltikin auto oli amerikkalaiseksi pieni ja siromuotoinen, vallankin coupe-mallina. Moottorina oli alumiininen kuusi sylinterinen bokseri takana. Tehot olivat vaatimattomammat kuin ulkonäkö antaisi ymmärtää, tässä versiossa 110 hv ja tehokkaimmillaankin turboahdettuna ( ! ) 180 hv. Jokainen kuplalla ajanut tietää, että sen ajo-ominaisuudet talvella ovat rauhallisesti ajettaessa ihan hyvät, mutta kun perä lähtee irti niin se kanssa lähtee ja ollaan äkkiä tilanteessa jossa kuljettajan mahdollisuus valita ajoneuvon suunta katoaa. Pitkäperäisessä Corvairissa tämä ominaisuus oli vielä selkeämpi ja kun amerikkalainen keskivertokuluttaja ei ymmärtänyt mitään talvirenkaista eikä Corvairinsa poikkeavista ajotavoista niin sen maine julkisuudessa alkoi kärsiä. Varhaiset tuoteturvallisuusfanaatikot kohdistivat erityisen raivonsa tähän Chevyn pikkuautoon, mutta ei Corvair itseasiassa siihen kuollut. Peräpään rakennetta muutettiin 1964 ja saatiin ajettavuus aivan asialliseksi, jopa hyväksi, mutta konemalleja oli vain yksi ja sekin varsin pieni. Kun muskeliauto Ford Mustang tuli markkinoille lähti Chevrolet kilpailemaan sen kanssa Camaro mallilla ja "samassa ekologisessa lokerossa" ollut Corvair kuihtui hiljalleen pois. Minun Corvairini oli korjattu hyvin näyttäväksi pelleiltään ja myös sisustus oli uusittu. Moottorikin oli peruskorjattu, mutta kaikki pikkuosat, sähkölaitteet ym. krakasivat jatkuvasti. Onneksi amerikasta löytyi kauppias joka pystyi postimyymään mitä tahansa Corvairin osaa ja jopa melko edullisiin hintoihin. Niinpä pidin Corvairia hupiautona joitakin vuosia samalla kun arkiajot tehtiin edellisellä sivulla esitetyllä VW:n 1600:lla. Lopulta kuitenkin kärsivällisyys jatkuvaan korjaamiseen hiipui, ja kun erään autokauppiaan harkintakyky petti hänen tarjotessa Corvairista suunnillen kaksinkertaista hintaa sen arvoon nähden niin vaihtokaupat Dodgeen tehtiin alle minuutin harkinta-ajalla. Siihen se jäi seisomaan kaupan pihaan, missä lienee nykyään. |
|
 |
Kuvat ovat niin epätarkkoja, että lokasuojien kaaret näyttävät röpelöisiltä. Tosiasiassa ne olivat aivan siistit ja tasaiset. |
 |
|
 |