Minäkin vaihdoin epäonnisen Ariekseni vain pari vuotta vanhaan Chevrolet Caprice farmariin. Laki oli juuri muuttunut ja 80-kympin rajoituslätkällä varustetut jenkkifarmarit olivat käsittämättömän edullisia varustelutasoonsa nähden. Auto oli erinomaisessa kunnossa eikä aiheuttanut suurenpia ongelmia. Viiden litran V8 kuljetti kahden tonnin massaa hiljaisesti ja kauniisti. Automaattivaihteisto, ilmastointi, sähköpenkit, tasauspyörästön lukko ym. tekivät matkanteosta mukavan ylellistä. Toisaalta auto oli vanhahtava sekä muotoilultaan että tekniseltä toteutukseltaan. Erillisrunko ja huima polttoaineen kulutus ym. Myöskään viimeistelyn laatu ei oikein kestänyt tarkempaa tutkimista. Sisätilat olivat valtavat ja kerrankin minä mahduin vaivattomasti kuskin paikalle vaikka jalat suorana.
Parhaita puoliaan Chevy osoitti Ranskan matkalla. Hyvin sillä mahtui pyörimään Riemukaaren ympärillä Pariisissa. Ranskalaiset antoivat tietä suorastaan kunnioittaen Capricen panssarivaunumaista massaa vaikkakaan eivät ehkä välittäneet sen nousukasmaisesta kromiloistosta.

Samanaikaisesti kun Suomi syöksyi lamaan ja verot ja polttoainehinnat nousivat tuli minulle merkittävästi lisää kiinteitä menoja ja jostakin piti luopua. Chevrolet sai lähteä palveltuaan vain alle pari vuotta.