Tarunomaiseen Tuuttiin siirryin 1978. Se oli edellisen vuoden mallia ja vähän ajettu, mutta edellinen omistaja tahtoi luopua siitä menetettyään korttinsa. Asensin siihen Rickmann-merkkisen kokokatteen ja korkeamman ohjaustangon. Näillä varusteilla Tuutti oli erinomainen matkapyörä, aika yläpainoinen tosin, mutta varmaan sillä pärjäisi vaikka nykyäänkin. Ei sen maine ole tyhjästä tempaistu. Erikoisesti muistan kauniin pehmeän ja tasaisen käynnin. "Säätelin" hieman kaasuttajien palautusjousia ja sain kaasukahvan pysymään paikoillaan kiinni pitämättä ja kykenin hiljaisilla tieosuuksilla ajelemaan jopa kymmeniä kilometrejä koskematta ohjaustankoon ja vain kallistaen ohjaamalla. 70-luvun lopulla oli jo suurempia ja modernimpiakin pyöriä markkinoilla, mutta silti tunsin vihdoin siirtyneeni oikeiden matkamotoristien joukkoon. Hondalla tehtiin myös viisi viikkoa kestänyt matka Ranskaan, Espanjaan ja Italiaan.

Valitettavasti Hondalla vain oli huonoa onnea ( tai kuljettaja ). Jarrutin vesisateessa n. 120:n kilometrin vauhdista vastamaalatun reunaviivan päällä ja seuraavaksi oltiinkin ojanpohjalla turvallaan tutkimassa mitä särkyi. Rikkinäisiä paikkoja löytyi onneksi vain pyörästä ja ne korjattiin nopeasti. Reilua kuukautta myöhemmin pyyhki italialainen Fiat-kuljettaja autonsa kyljen Hondan etupyörään eräässä risteyksessä Torinossa. Taas jäivät vauriot vinksahtaneisiin teleskooppeihin ja ohjaustanko vinossa ajoin tärisevän pyörän Suomeen saakka ja uudelleen korjaamolle.

Kuutioita 750, tehoja 68hv