BB1500-99

BB1500 - 1999

Kun vuosi 98 oli jäänyt IBA-ajoissa väliin olin jo hyvissä ajoin päättänyt, että kesällä 99 ajan sitten BunBurner 1500:sen eli noin 2400 km alle 36 tunnissa. BB Goldia eli samaa matkaa alle vuorokaudessa ei mielestäni Pohjoismaissa kannata edes yrittää. Kun samalle kesälle tuli sitten omakotityömaan aloitus oli yritettävä lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla, Kontioralli ja BB1500. Kontion kontrollipaikaksi oli ilmoitettu Utsjoki joten päätepiste oli selvillä. Yritin toki kysellä lopullista rallipaikkaa järjestäjiltä laskeakseni etäisyyden sinne, mutta sain osakseni varsin töykeää torjuntaa mokomasta urkkimisesta.

Pohjoismaiden kartasta laskin, että kierros Tukholmasta Göteborgin kautta Utsjoelle riittää, mutta sitten varsinaisen Iron Butt Associationin puheenjohtaja Mike Kneebone mailasi olevansa ajelemassa Norjassa juuri samoihin aikoihin ja lähetti vielä luettelon hotelleista ja päivistä. Niinpä sain idean jättää kierros Ruotsin eteläosissa väliin ja käydä sen sijaan keskisessä Norjassa. Jälkeenpäin ajatellen pähkähullu idea, yrittää nyt ajaa nopeaa ajoa Norjassa. Kaiken kukkuraksi olin kyllä käynyt Norjassa usein ja tiesin mitä se voi olla. Mutta kun nyt olin keksinyt mennä tapaamaan Kneebonea.

Tukholman laivalla söin illalla tukevasti ja menin varhain nukkumaan ollakseni aamulla hyvävointinen. Lähtöpapereiden todistajaksi pyysin laivan info-toimiston naisvirkailijaa joka pitkän ja epäluuloisen kyselyn jälkeen täytti paperin täysin päin mäntyä. Jopa päivämäärä oli väärin, liekö tehnyt tarkoituksella. Onneksi minulla oli ylimääräisiä kaavakkeita mukana, heitin ensimmäisen roskiin ja menin pyytämään uudelleen toiselta virkailijalta. Tankkauspaikaksi valitsin vasta kaupungin ulkopuolella olevan huoltamon josta pääsi suoraan moottoritielle. Aika oli 1.7.99 kello 9.10 paikallista aikaa. Alkumatkasta liikenne oli vilkasta ja into nopeaan etenemiseen kovaa mikä johti ehkä vähän turhaankin hötkyilyyn. Joka tapauksessa ensimmäiset 12 tuntia veivät matkaa eteenpäin n. 1000 kilometriä ja olin jo Norjassa Trondheimin pohjoispuolella. Amerikkalaisseurue majoittui sinä yönä lähes ulkosaaristossa olevaan Bronnoysundiin jonne menee pohjois-etelä suuntaiselta valtatieltä kaksi tietä. Lyhyemmällä tiellä on lossi joka ei kulje yöllä ja siksi jouduin ajamaan edestakaisin noin sadan kilometrin mittaisen pienen, hyvin kapean ja mutkikkaan tien. Menomatka oli kuitenkin kuivaa ja maisemat kauniita. Bronnoysundissa olin 00.45, löysin hotellin ja menin koputtelemaan ovelle. Mike kömpikin esiin varoitellen samalla ettei herätetä Bob Higdonia kun tämä kuulemma on pahapäinen runsaahkojen iltapaukkujen jälkeen. Juttelimme moottoripyörämatkailusta, norjalaisesta säästä, ym. yllättävistä aiheista lähes pari tuntia ennen kuin poistuin yöhön.

Tauon aikana oli alkanut sataa ja edessä oli sama kinttupolku mantereelle ja sen jälkeen osin hiekkapintainen vuorten ylitys Ruotsin puolelle. Pimeää, märkää, hidasta etenemistä ja tarkkana piti olla. Kun vihdoin pääsin Tärnäbyhyn ja paremmalle tielle iski väsymys raskaalla kädellä. Väliin seisoskelin tienvarressa, väliin ajelin hissukseen eteenpäin. Muistikuvat noilta aamun tunneilta ovat vähän hatarat, mutta ajopäiväkirjan mukaan toinen 12 tuntia vei matkaa eteenpäin kaikkiaan vain noin 700 km. Olotilan taas piristyttyä Ruotsin pohjoisosien suorilla ja tyhjillä teillä vannoin pyhästi etten koskaan enää yritä ajaa IBA- ajoa Norjassa. Matka Tornion ja Rovaniemen kautta Utsjoelle eteni tasaisesti ilman ongelmia. Olotila oli merkillisen vireä ja rauhallinen ja maltoin jopa pitää pari reilua ruokailutaukoa. Ei särkenyt eikä kolottanut mistään vaikka tosiasiassa jalat olivat aivan pökkelöiksi jäykistyneet. Tuntui, että FJ kulki kauniimmin kuin koskaan, sillä olisi voinut ajaa vaikka kuuhun. Aamulla oli tullut demoni vastaan sateisen hiekkatien jälkeen mutta olin päässyt siitä yli ja Utsjoelle mentäisiin ajoissa. Perillä olin 21.45 paikallista aikaa ajettuani kaikkiaan 2555 km. Sitten piti vielä körötellä rallipaikalle Nuorgamiin ja tietysti jutella tuttujen kanssa niitä näitä. Kun vihdoin kävin aamuyöstä telttaan nukuin lauantai-iltapäivään asti. Sunnuntaina tuli sitten vielä lykättyä yhdellä ruokailutauolla kotiin Lahteen. Tästä kotimatkasta vielä sen verran, että yhtä matkaa kanssani tuli vanha tuttuni Juha Pyykkönen. Nuorgamista Lahteen H-D Sportsterilla todistaa pienimmänkin harrikoista matkapyöräksi!