BB1500-02

Idea tähän tuhatviisisataamailiseen tuli ulkopuolelta. Nimittäin Tammisaaressa toimiva paikallinen moottoripyöräkerho halusi järjestää suuremman luokan yhteisajotilaisuuden ja pyysivät IBA Finlandin edustajia mukaan. Tuo edustaja olin sitten minä. Jotta kyse ei olisi pelkästä vanhan toistosta niin halusin tehdä ajon taas jollakin erikoisemmalla pyörällä. Tässä auttoi lahtelainen Bike Point –moottoripyöräliike joka ystävällisesti lainasi käyttööni Yamaha Tmax 500 –skootterin. Kiitos vaan pyörän lainansta.

Koska ajo alkoi varhain aamulla oli Tammisaaren mentävä jo edellisenä iltana. Kauniina kesäiltana ajelin kohti etelää laina-ajokkiini totutellen ja pysähtyen matkalla tervehtimään kerhomme sihteeriä, Torsti Salosta, jonka kanssa olimme juuri muutama viikko aikaisemmin peräkkäisinä viikkoina testanneet olisiko SS3000 Baltic mahdollinen ajettavaksi. Tmaxiin olin tehnyt heti kättelyssä pari pientä modifikaatiota, nimittäin teipannut tuulisuojan jatkeeksi vanhan kypärän visiirin ja irrottanut keskellä satulaa olevan pienen selkänojan. Mukanani oli myös pieni ylimääräinen istuinpehmuste, mutta se ei toiminut yhteen Yamahan muutenikin pehmeän satulan kanssa ja jouti sivuun.

Ajoon osallistujia oli lopulta sitten lähdössä parisenkymmentä ja viimeisenä läksin minä skootterillani. Muista pyöristä ehkä mielenkiintoisin oli Ural, jota tosin oli ulkonäöltään aika paljon "länsimaistettu". Kaveri joka lähti ajamaan kahta ja puolta tuhatta kilometriä MotoGuzzi LeMansilla osoitti melkoista urheilumieltä. Osa osallistujista ajoi vain tuhatmailisen ja heidän joukostaan löytyi myös reipas 16-vuotias kuljettaja piikkisellä pyörällään. Reitti oli selkeäpiirteinen, ensin Poriin, sitten ylös länsirannikkoa ja Tornionjokea pitkin Kolariin, siitä Kittilään, Sodankylään, Kuusamoon, Kajaaniin ja Joensuun, Imatran ja Lahden kautta takaisin Tammisaareen. Parilla ensimmäisellä tankkauspisteellä oli pyöriä yhtä aikaa jonoksi asti, mutta sen jälkeen ei juuri muita näkynyt. Yamahan tankki on hyvin pieni ja siksi jouduin pysähtymään mittarille vähintään parinsadan kilometrin välein. Muutoin olikin ruokailu Kempeleellä ainoa tauko alkumatkasta. Ilma oli kaunis ja matka pohjoista kohti joutui mukavasti. Joka kerta ajaessani Iron Butt-ajoa ihmettelen sitä miten nopeasti aika kuluu. Tunnit vaan katoavat ja mitään pitkästymistä ei tapahdu.

Ennen Kolaria veti taivas tummaksi ja tienpinta oli jo märkää äskettäisen sateen jäljiltä. Sadepilvet peittivät osittain komeat tunturimaisemat ja pisaroita alkoi ilmestyä tuulisuojaan. Pukuni kestää kyllä ajaa läpi jonkinmoisista sadekuuroista, mutta jatkuvaa pitkäaikaista sadetta se ei pidä. Nyt taas, kuten joskus ennenkin tulin ajaneeksi jonkin aikaa sateessa odottaen pilven toista laitaa jota ei sitten tulutkaan. Kun sitten lopulta annoin periksi ja lisäsin varusteita on takki jo pinnalta märkä. Sade kyllä loppui ennen Kemijärveä, mutta sitten alkoi ilma jo tuntua sen verran viileältä, että sadevarusteen jäivät päälle "varmuuden vuoksi" ja ylimääräiseksi lämmikkeeksi. Lopputuloksena aamuyöstä olivat kaikki vaatteet nihkeän kosteita ja kylmä viima veti koko miehen aivan tönköksi. Huoltoaseman sisäpuolta en nähnyt Kemijärven ja Imatran välillä. Olosuhteet olivat periaatteessa ihan hyvät, tiet olivat tyhjiä ja aamu valoisa, mutta kylmyys ja väsymys tekivät ajamisen vaikeaksi. Taas totesin, että tuhat mailia on aika helppo suoritus, ja tosi koitos alkaa vasta sen jälkeen jos ei tajua pysähtyä torkuille. Tällä kertaa vaikeusastetta lisäsi se, että olin liikkeellä jotenkin "vasemmalla kädellä" ilman kovin suurta omaa motiivia. Kunhan nyt olin lähtenyt ajelemaan kun pyydettiin. Lisäksi Yamahan mukavuus heikkeni sitä mukaa kun kilometrit lisääntyivät. Lahdessa olin ennen yhtätoista aamulla ja menin kotiin muutamaksi tunniksi. Hauskempi sitä nyt on omassa sängyssä torkkua kuin Tammisaaren torilla. Viimeiset parisataa kilometriä sujuivat sitten taas paljon mukavammin vaikkakin suurimmaksi osaksi sateessa. Perille päästiin, niin kuin pääsivät muutkin, mukaan lukien se Ural. Ja sitten vielä takaisin Lahteen! Lähes yhtämittaa tuli siis ajettua reilusti 2600 kilometriä.

Tmax on Yamahan kovin tykki skootterimarkkinoille. Nämä suuret skootterin ovat maailmalla kovasti yleistyneet viimeaikoina ja siksi halusinkin päästä kokeilemaan miten sellaisella onnistuu pitkän matkan ajo. Lyhyesti voi sanoa, että kyllä se onnistuu, mutta vielä paremmin onnistuisi jos kuljettaja olisi parikymmentä senttiä lyhyempi. Jatkamani tuulisuoja toimi kypärän osalta melko hyvin, mutta muuten on Tmaxin aerodynamiikassa jotain outoa. Se, että kädet ja olkapäät ovat ajoviimassa ei ole erikoista vaan se, että alhaalta sivuista nousee voimakas tuuli kainaloille ja selkään. Liekö sitten tarkoitettu, että Italian helteissä pysyy Luigilla kainalot kuivana. Koko pyörästä voisi käyttää sanoja "tuulinen" ja "kylmä", niin hassua kuin se tuulisuojalla ja polvisuojilla varustetusta pelistä onkin. Skootterissa nimittäin ei polvien välissä ole lämmintä moottoria vaan pelkkää tyhjää. Satula on näyttävän näköinen ja lyhyillä matkoilla mukava, ehkä myös pitkillä matkoilla jos kuljettaja on vastaavasti lyhyempi. Ei minullakaan mitään pahoja oireita ollut ensimmäiseen tuhanteen mailiin, mutta sen jälkeen vaivat alkoivat. Lopulta sain istumalihakset niin kipeiksi, että vielä viikkoa myöhemmin Kontioralliin meno tuotti vaivoja. Bun Burner tosiaan, oikein ovat nimen keksineet.

Tmaxissa on toki myös paljon kehumista. Kaikki kontrollit ovat herkkiä ja vaivattomia käyttää. Moottoripyöriin tottunut tosin ensin alkuun lukitsee takajarrua yllättävissä tilanteissa vaistomaisesti hakiessaan kytkintä jota Yamahassa ei ole. Moottori on erinomainen, voimakas, tärinätön ja hiljainen. Aluksi ei meinaa millään uskoa millaisiin nopeuksiin pienipyöräinen skootteri pystyy. Kun kaasun runttaa auki pitää variaattori kierrokset vakiona ja ykskaks on nopeus kaukana laittoman puolella. Kaupunkiajoneuvona Tmax on erinomainen, kiihtyvä, loistavasti pysähtyvä ja herkkä käsiteltävä. Ei-motoristeja voi lisäksi miellyttää, että kaikki "likainen" tekniikka on näkymättömissä ja hallintalaitteita on vähän. Ei mikään ihme, että esim. Rooman kadut on täynnä skoottereita. Aiemmin ajamistani skoottereista poiketen Tmax on myös hyvä ajaa. Se ei pompi, vaapu, seuraa tienpinnan epätasaisuuksia eikä tee muitakaan perinteisiä skootterimaisuuksia. Kulku on johdonmukaista ja vakaata. Melkein kuin moottoripyörällä ajaisi. Taitaa ollakin niin, että Tmax on moottoripyörä joka on naamioitu skootteriksi. Iron Butt touhuissa se ei ole omimmassa elementissään, mutta kuten tuli todistetuksi, kelpaa tarvittaessa siihenkin.