Reissu lyhyesti

Allaoleva lyhyt matkatarina on kirjoitettu matkapäiväkirjan pohjalta vuosi reissun jälkeen. Vaelluksen osalta netissä on tosin kaksikin paljon parempaa ja laajempaa matkakertomusta: Miikan tarina, Peten tarina.

Linnoja ja vuoria eli automatkalla Ruotsissa ja Norjassa (18.-21.7.)

18.7. keskiviikko

Lähdimme matkaan auto-ongelmien täyttämän edellisen vuorokauden saattelemana, sillä Harrin peugeotista, joka piti vaihtaa Annen vanhempien autoon reissun ajaksi, laukesi kytkin, juuri kun olimme viemässä sitä Kirkkonummelle. Saimme auto-ongelmat kuitenkin järjestettyä joten olimme kahdestaan matkalla kohti Turkua.

Matkan alku oli sananmukaisesti vauhdikas, sillä heti alkajaisiksi Harri otti Lohjanharjulla 600 mk:n ylinopeussakon. Turkuun pääsimme kumminkin ajoissa ja ehdimme käymään Naantalissa kyläilemässäkin, ennenkuin nousimme laivaan.

Sää oli automatkailuun sopiva eli pilvipoutainen, kunnes laivaan noustuamme Turun satamaan iski ukkosmyräkkä yhdeksän aikoihin. Kilometrejä kertyi päivän aikana 205.

19.7. torstai

Aamulla Tukholmassa tihutti vettä ajaessamme laivasta ulos ennen kahdeksaa. Suuntasimme läpi Tukholman tai oikeastaan pitkin moottoriteitä ohi keskustan kohti Södertäljeä. Siellä vastoinkäymiset auton kanssa jatkuivat: Nokkaamme peruutti täysin autiolla parkkipaikalla auto. Onneksi vauriot olivat pienet ja paperitöiden jälkeen pääsimme jatkamaan matkaa. Olimme kuitenkin tässä vaiheessa jo lähes valmiita palaamaan kotiin ja piiloutumaan neljän seinän sisälle ja odottamaan ensimmäistä työpäivää. Maltoimme kuitenkin mielemme.

Matka jatkui onneksi alkua rauhallisemmissa merkeissä. Aamupäivän aikana kävimme Mariefredissä tutustumassa upeaan Gripsholmin linnaan, josta jatkoimme vesisateen saattelemana Eskilstunan kautta ja Hjälmaren järven itäpään poikki Örebrohon. Örebrossa teimme niinikään pikavisiitin mm. kaupungin keskustassa sijaitsevaan linnaan. Mälarenin seutu oli todella hienoa. Vauraan näköistä maaseutua täplitti isot kartanot ja kaupungit olivat vanhoja, ainakin suomalaisen mittapuun mukaan, ja ehkä siksi niin viehettävän tuntuisia.

Aurinko pilkisteli pilvien välistä, kun jätimme taaksemme Mälaren- ja Hjälmaren-järvien kulttuuriseudun kartanoineen ja linnoineen. Köröttelimme pitkin E20-valtatietä kohti Vänern-järveä. Tunnin ajon jälkeen ylitimme Götan kanavan, jolla oli pakko pysähtyä, sillä kanavahan on eräs Ruotsin tunnetuimpia matkailunähtävyyksiä ainakin veneilijöiden keskuudessa. Kanava oli kuitenkin lievä pettymys, sillä ainakin siltä kohtaa se oli yllättävän kapean näköinen. Tosin tiessä oli läppäsilta, joten varsin kookkaatkin veneet päässevät kanaa pitkin kulkemaan.

Vänern-järven etelärannalla on yli 300 m:ä korkea Kinnekulle-vuori. Sinnehän piti päästä ihailemaan maisemia. Vuori on jäänne ikivanhoista kalliokerroksista, jotka ovat muualta Ruotsista kuluneet lähes tyystiin pois. Vuoren liuskeista kiveä on käytetty rakennusaineena ammoisista ajoista lähtien, mikä näkyikin maisemassa. Kirkot, vanhat talot ja kiviaidat oli rakennettu tästä samasta harmaan ruskeasta kivestä.

Syömässä kävimme huipun tuntumassa olevassa ravintolassa. Ruoka ei ollut mitään mainittavan hyvää, mutta näläntunne katosi, mikä lienee pääasia.

Kinnekullen ympäristössä oli paljon muutakin nähtävää. Ajelimme seudun pikkuteitä ristiinrastiin ja kävimme mm. eräällä luontopolulla vuoren länsirinteellä Munkängarna-nimisellä luonnonsuojelualueella sekä Hällekisin kartanossa.

Yöpaikka löydettiin pienen seikkailun jälkeen läheisen Lidköpingin leirintäalueelta, jossa jouduttiin turvautumaan teltapaikkaan Vänern-järven rannalla. Loppujen lopuksi hintakin vaivaisesta telttapaikasta täpötäydellä ja meluisalla leirintäalueella oli varsin hävytön eli 230 SEK:ä. Olimme tottuneet aiemmilla matkoillamme Pohjoismaissa, että yöpaikka on melko helposti löydettävissä, kun väsymys iskee. Norjassa tienvarret tuntuvat ollevan täynnä "hytta"-kylttejä ja Pohjois-Ruotsissa vastavasti "stuga"-kylttejä. Täällä Vännernin rantamilla asia ei kuitenkaan ollut näin.

Teltan pystytimme varsin nopeasti muutaman vesipisaran säikäyttämänä. Aamun sateet olivat kuitenkin muuttuneet auringonpaisteeksi ja lämmöksi eikä sade nytkään meitä yllättänyt. Iltapäivällä oli lämmintä parhaimmillaan 23°C:tta. Mikäs siinä oli ollut ajellessa. Tämä näkyikin auton mittarissa 525 kilometrinä.

20.7. perjantai

Heräilimme aamulla ajoissa ja kiirehdimme parinkymmenen kilometrin päähän Läckön linnaan. Linna oli komea ja sisältä vielä näyttävämpi. Opastekstien mukaan Linnan aikanaan rakentanut kaveri toi "luksuksen" Ruotsiin. Eipä ollut siten ihme, että edessä oli vararikko ja kuolema köyhänä miehenä.

Linna sijaitsee luonnonkauniilla paikalla Vännerniin pistävän pitkän niemen kärjessä olevalla saarella. Linnan ikkunoista näkyi järven rannattomalle ulapalle. Linnan pysyvän näyttelyn lisäksi linnassa oli mielenkiintoinen näyttely terveydenhoidon kehityksestä vuosisatojen aikana vanhoista kansanuskomuksista ja puoskareista nykyaikaiseen sairaanhoitoon saakka. Sisäänpääsy linnaan maksoi 70 SEK:ä/henk.

Linnalta jatkoimme kohti Ruotsin länsirannikkoa. Matkalla kävimme Vännersborgin kaupungin lähellä Hunnebergin pöytävuorella ihmettelemässä maisemia. Vuoren paikoitellen pystysuorien rinteiden alapäässä oli komeita lehtoja. Törmäsimmepä jopa pieneen pyökkimetsikköön.

Aurinkoisen aamupäivän jälkeen ajoimme Trollhättanissa ukkoskuuroon. Päästessämme merenrannalle Gulmarn-vuonolle paistoi jo aurinko ja oli helle. Ylitimme lautalla vuonon ja ajoimme todella kauniiseen Lysekilin satamakaupunkiin, jossa kävimme syömässä merellisen lounaan. Kiertelimme pitkin rannikkoa kylästä toiseen. Maisemat olivat todella hienoja. Valtavien punagraniittisten kallioiden välissä oli mitä kauniimpia kalastajakyliä. Näkymät olivat merellisen karuja.

Illalla suuntasimme kohti Norjaa ja Haldenia. Emme ajaneet valtaväylää eli E6:tta pitkin vaan valitsimme ns. sisämaassa olevan "sini-vihreän" tien. Norjaan päästyämme edellisen illan kokemuksista viisastuneena menimme ensimmäiseen vapaaseen yöpaikkaan, jonka löysimme. Yö vietettiin n. 20 km:ä Norjan puolella Prästbackenin kartanomaisessa miljöössä. Auton matkamittari kertoi päivän aikana kuljetun 340 km:ä.

21.7. lauantai

Lähdimme aamulla hyvissä ajoin liikenteeseen, sillä iltapäivällä tapaisimme loput vaellusporukastamme Oppdalissa. Saavuimme vielä nukkuvaan Haldeniin, jossa jotenkin oudosti päädyimme ajelemaan pitkin kävelykatua. Pääsimme kuitenkin ongelmitta suojatien kohdalta takaisin ajoradalle. Onneksi koko kaupunki tuntui vielä nukkuvan, joten kovin moni silmäpari ei törttöilyämme huomannut.

Olimme päättäneet jättää tällä kertaa Oslon kokonaan väliin, joten suuntasimme pohjoista kohti pitkin Ruotsin rajaa seurailevaa todelle mutkaista tietä. Seutu oli varsin asumattoman tuntuista vaikka Osloon oli matkaa parhaimmillaan reilusti alle sata kilometriä ja tuntureitakaan ei näkynyt missään. Maisemat olivat karua järvien ja vaarojen täplittämää havumetsää. Vähän samanlaista kuin Itä-Suomessa tai Kainuussa. Parhaiten mieleen taisi jäädä sumun keskeltä ilmestynyt Hirvi, joka mutusteli ruohoa parin metrin päässä tiestä.

Maisemat muuttuivat asutummiksi tullessamme Kongsvingeriin Østerdalenissa. Kävimme Kongsvingerin linnnoituksessa, joka on ollut aikanaan jonkinlainen puolustuslinnake Ruotsalaisia vastaa.

Matka jatkui pohjoiseen pitkin Østerdalenia, jossa virtaa Norjan pisin joki eli Glomma. Seurailimme Glommaa pitkän matkan aina Atnaan asti. Jokilaaksoa reunustavat kukkulut muuttuivat pikkuhiljaa isommiksi ja isommiksi kunnes niiden huipulta katosi jossain vaiheessa puut ja olimme saapuneet tunturialueelle. Elverumissa kävimme syömässä ruokalajin, jota mainostettiin paikalliseksi erikoisuudeksi eli hirvipataa perunoilla ja puolukkasurvoksella.

Atnassa käännyimme pienemmälle tielle kohti Rondanen suurtuntureita. Rondane näyttäytyi meille koko komeudessaan auringon paisteessa, mutta päästessämme vedenjakajalle yli kilometrin korkeuteen Hjerkiniin satoi vettä ja oli todella synkkää. Tässä vaiheessa aloimme jo pelätä pahinta eli vaelluksen aloittamista vesisateessa, sillä Trollheimeniin oli matkaa enää n. 50 kilometriä.

Tapasimme muut Oppdalissa rautatieaseman parkkipaikalla. Vaihdoimme nopeasti kuulumiset ja jatkoimme 20 kilometrin päähän Gjevilvasshyttalle. Matkan fyysinen osuus oli alkamassa. Auton jätimme siis Gjevilvasshyttalle (Päivän aikana autolla tuli ajeltua 620 km:ä). Teimme viimehetken säädöt rinkkoihin ja lähdimme kävelemään ensimmäiseen leiripaikkaamme 1,5 kilometrin päähän.

Vaellusreissu

Tekemämme vaellus on suppeasti kuvattu allaolevassa taulukossa. Kuvaus reitistä löytyy niinikää alempaa.

Vaellus Trollheimenin tuntureilla 2001

päivä	matka	korkeusprofiili	sää	yöpaikka
	km(h)	mpy
21.7. lauantai	1,5 (1)	700/680	puolipilvistä, 12°C, pieni vesikuuro, yöllä 6°C	Gjørdølsdalenin suulla joen rannalla
22.7. sunnuntai	9,5 (7,5)	680/1360/1320	Aamulla hälvenevää sumua 9°C, päivällä aurinkoista ja 15°C. Välillä pientä riputtelua ja illalla sadekuuro. Yöllä sadekuuro 4°C	Svarttjörninin itärannalle
23.7. maanantai	11 (9,5)	1320/1350/540	Aamulla aurinkoisa, 6°C. Päivällä auringonpaistetta sekä sadekuuroja. Illalla laaksossa 13°C. Yöllä oli 7°C.	200 m:ä Trollheimshyttalta lounaaseen joen varressa sillan vieressä
24.7. tiistai	15 (9,5)	540/500/1616/540	Aamulla aurinkoista ja 7°C. Sää suosi Trollhettan huiputusta sillä aurinko paistoi koko ajan. Huipulla oli tuulista ja koleata. Illalla leirissä alhaalla laaksossa 18°C ja nukkumaan mennessä pientä sadetta. Yöllä oli 9°C.	Sama kuin edellisenä yönä
25.7. keskiviikko	8 (6,5)	540/1300/1190	Kaunis aamu. Paikoitellen kevyttä sumupilveä ja lämmintä 11°C. Päivän aikana pilvistyvää, Illalla lämmintä 15°C. Nukkumaan mennessä ilma viileni. Lämmintä oli 8°C ja satoi. Laaksossa oli ukonilma. Yöllä lämmintä 3°C.	Riaren-harjanteen pohjoispuolella Fåssodalsvatnetin rannalla pienen puron vieressä aivan reitin varrella. Todella hyvä leiripaikka.
26.7. torstai	12 (6)	1190/1320/670/700	Aamu pilvinen ja lämpötila 8°C. Päivällä Auringon paistetta ja pari sadekuuroa. Ilta aurinkoinen ja lämmin. Osa porukasta teki uintiretken Gjevilvatnetin valtavalle hiekkarannalle.	Gjevilvasshyttalla sängyssä. Hinta 200 NOK/henk.
matkasarakkeessa päivämatkan pituus on kuvattu sekä kilometreinä että matkaan käyttämämme aikana. Korkeusprofiilisarakkeessa luvut korkeusmetrejä, joista ensimmäinen on korkeus aamulla ja viimeinen illalla. Mahdolliset välissäolevat luvut kertovat reitillä olleen päivän korkeimman/matalimman kohdan.

Reitin kuvaus

Gjevilvashytta - Gjørdøla-joki: Merkitty reitti lähtee Gjevilvasshyttan parkkipaikalta järven rantaan, josta palaa kilometrin päästä tielle. Vaihtoehtoisesti voi kulkea tämän ensimmäisen kilometrin hiekkatiellä. Gjjørdøla-joen sillan kupeessa on hyviä telttapaikkoja koivujen alla.

Gjørdøla-joki - eteläisempi Svarttjønnin: Pian sillan jälkeen reitti Trollheimshyttalle lähtee pois tieltä tunturikoivujen siimekseen. Runsaan kilometrin jälkeen reitti tavoittaa Gravbekken-joen, jota seurailee pari kilometriä kohtaan, jossa Tverrbekken yhtyy Gravbekkeniin ja merkitty reitti ylittää joen. Blohøtjønna-järvelle asti tuli kuitenkin helposti seurattava mahdollisesti kalastajien käyttämä polku. Ylös nousu jatkui Svarttjørnbekkenin uomaa seuraillen. Nousu on varsin jyrkkää ja maasto muuttuu pikkuhiljaa kivikoksi. Speilsalen "jäätikön" itäpuolella vastaan tulee merkitty talvireitti. Eteläisemmän Svarttjønnin-järven itäpuolella on kohtuullisen tasainen ja suojainen leiripaikka. Leiripaikalta on helppo käydä tutustumassa Speilsalenin jäätikköluolaan, jota ei kylläkään kesällä 2001 ollut ainakaan näkyvissä. Myös Blåhøn huiputtaminen lienee helpohko homma täältä käsin.

Eteläisempi Svarttjønnin - Trollheimshytta: Kulkua helpottivat aluksi hyvin näkyvät talvireitin merkit. Talvireitin laskeuduttua alas Slettådaleniin jatkoimme suoraan pohjoiseen. Svarthamran tunturiylänkö on suhteellisen helppokulkuista, jolla vuorottelivat kalliot ja lumilaikut. Vaikeusiin törmää laskeutuessa alas Finskaret-solaan. Ensin pitää ohittaa lyhyt mutta jyrkkä lohkareikko, jonka jälkeen on pitkä ja jyrkkä lumiosuus, joka oli jäinen kesällä 2001. Paikan pystyy kiertämään Slettåadalen-laakson rinteen kautta mutta parasta olisi ehkä seurata talvireitin merkkejä ja laskeutua alas laaksoon. Finskaret-solasta laskeutuminen alas vihreään Slettåa-laaksoon oli helppo. Paikoitellen rinne oli tosin soinen ja märkä. Laakson suulla tulee vastaan puuraja ja Geithettalta tuleva merkitty reitti, jota on helppo kulkea aina Trollheimshyttalle asti. Parisataa metriä hyttalta Slettåa-joen varressa sillan luona on muutama loistava leiripaikka mäntyjen ja koivujen juurella.

Trollhettalle nousu: Merkitty Reitti Trollhettalle alkaa Trollheimshyttalta. Ensimmäiset kilometrit ovat tuskallista harjujen ja soiden labyrinttia. Kun suot loppuvat 4 kilometrin jälkeen alkaa jyrkkä nousu ylöspäin. Nousussa ei ole mitään erityisen vaikeata kohtaa. Tosin Rinteen yläosassa nousu tapahtuu isoina "rappusina" eli jyrkät "neliveto"-osuudet ja tasaisemmat pätkät vuorottelevat. Vaikeinta nousussa on ehkä purojen ja siten myös juomaveden puute. 1200 metrin korkeudessa polku ylittää pienen ei karttaan merkityn puron, josta täytimme vesipullojamme. Tunturin huippu on tasainen ja kauttaaltaan laattakiven peitossa.

Trollheimsytta - Fossådalsvatnet: Takaisin Gjevilvasshyttalle palasimme pitkin merkittyä reittiä. Trollheimshyttalta lähdettäessä alkaa pian jyrkkä nousu Skallenille. Puurajan tienoilla on Slettåa-joessa hieno putous, joka ei kuitenkaan näy läheltä polulle. Nousu loivenee vasta 700 nousumetrin jälkeen, kun tullaan Skallen-nimiselle nyppylälle. Maasto muuttuu tämän jälkeen lähes paljaaksi kivikoksi. 1300 metrin korkeudelta lasketaan loivasti alas järville. Polku on helppokulkuista eikä reitillä ole suuria nousuja tai laskuja tämän jälkeen. Hyvä leiripaikka löytyy Riaren-harjanteen pohjoispuolelta Fåssodalsvatnet-järven rannalta aivan polun varresta.

Fossådalsvatnet - Gjevilvasshytta: Järveltä 0li helpohko nousu Riarenille (1310 m), josta reitti laskeutui Kamtjörnin järville. Reitti seuraili järvien jälkeen Tverrbekkenjokea helppokulkuisessa maastossa. Tverbekkenin yhtyessä Gravbekkeniin tulimme reitille jota olimme jo käyttäneet muutamaa päivää aiemmin. Palasimme samaa reittiä pitkin Gjevilvasshyttalle ja autojen luo.

Kotimatka

27.7. perjantai

Lähdimme aamulla ajelemaan kohti Oppdalia kirkkaassa auringonpaisteessa. Yö oli nukuttu hyvin neljän seinän sisällä oikeissä sängyissä pehmeällä patjalla. Oppdalista suuntasimme Gauldalenin kautta Rørosiin. Rørosin tunturikaupungissa piipahdimme ottamassa muutamat valokuvat sekä kaupassa. Tämän jälkeen matka jatkui lähes pysähtymättä reittiä Hede-Sveg-Mora-Borlänge Tukholmaan. Ruotsissa viimeisten tuntureiden vielä piirtyessä taivanrantaan kävimme syömässä paikallisessa "esson" baarissä ylisuolaisen pihvin ranskalaisilla. Sai siitä ainakin energiaa. Jonkin verran ennen Tukholmaa viimeisten auringonsäteiden valaistessa maisemaa pysähdyimme moottoritien varteen hampurilaispaikkaan. Viimeinen yö vietettiin perinteiseen tapaan Värtanilla autossa kuka torkkuen kuka nukkuen.

28.7. lauantai

Päivä kului tutun ja turvallisen Seawindin hoivissa reitillä Tukholma-Turku. Aurinko paistoi ja saaristo oli hienon näköistä laivan kannelta ihailtuna. Kotona oltiin joskus iltamyöhään tietäen, että loma oli ohi. Edessä oli vaatteiden pesua ja töihin paluu.