Reissu lyhyesti

Tekstit on kirjoiteltu vuonna 2003 valokuvatekstien perusteella!

Menomatka autoillen (30.-31.7.)

30.7. perjantai

Starttasimme matkaan illalla kahdeksan maissa kahden auton voimin. Keskiyöllä olimme jo hyvän matkaa Jyväskylän pohjoispuolella ja kaasun painaminen jatkui...

31.7. lauantai

...lähes yhtäsoittoa Kolarin rautatieasemalle asti. Yö oli kirkas ja pohjoisessa kylmäkin: Juoksengissa Torniojokilaaktossa lämmintä oli + 2°C ja joki sumun peitossa. Miikkaa odoteltiin Kolarissa pari tuntia autoissa torkkuen. Juna tuli ja matka jatkui neljän tuulen tiellä kohti Kilpisjärveä ja Jäämerta. Rajanylitys oli keskimääräistä vaikeampi niuhon rajavartijan valittaessa FIN-tarran puutetta. Lyngenin vuonoa kierreltyämme tulimme lopulta Kvalvikiin. Paikallisten opastuksella löysimme parkkipaikan autoille Kvalvikdalenin johtavan polun alkupäästä. Rinkat nousivat selkään ja jalka alkoi siirtyä toisen eteen.

Vaellusreissu

Vaellus Lyngenissä 1999

päivä	matka	korkeusprofiili	sää	yöpaikka
	km(h)	mpy
31.7. lauantai	4,5	50/420	pilvistä 10 - 15°C	Kvalvikdalenissa Kvalvikelvan pohjoispuolella
1.8. sunnuntai	12	420/700/520	Pilvipoutainen	Dalvatnet-järven etelärannalla
2.8. maanantai	4,5	520/930/810	Aamu pilvinen, päivällä sateista ja illalla 8°C. Yöllä satoi	Myrvatnet-järven itäpuolella joen partaalla
3.8. tiistai	11	810/1213/750/810	Aamu sateinen, aamupäivällä poutaantuvaa. Iltapäivällä pilvet katosivat. Huipulla todella kylmä ja tuulista	Sama kuin edellinen
4.8. keskiviikko	7	810/880/160/200	Aamupäivällä puolipilvistä ja poutaa. Sade alkoi iltapäivällä ja jatkui yöhön asti. Yö oli kylmä ja lumiraja laski 700-800 metriin.	Lyngsdalenissa hietikon pohjoisreunalla itäpäässä.
5.8. torstai	8	200/480/200	lähes jatkuvaa sadetta koko päivän, välillä tihkusadetta. Alle 10°C.	Sama paikka kuin edellisenä yönä
6.8. lauantai	6	200/0	Samanlainen kuin edellisenä päivänä	Kilpisjärvellä
matkasarakkeessa päivämatkan pituus on kuvattu kilometreinä. Korkeusprofiilisarakkeessa luvut korkeusmetrejä, joista ensimmäinen on korkeus aamulla ja viimeinen illalla. Mahdolliset välissäolevat luvut kertovat reitillä olleen päivän korkeimman/matalimman kohdan.

Reitin kuvaus

Kvalvik - Kvalvikdalen: Autot saö parkkiin Kvalvikhyttalle johtavan polun alkupäähän. Nousu alkoi jyrkästi heti polun alkupäästä mutta muuten maasto oli helppokulkuista ja rehevää. Reitti oli varsin selkeä ja paljon kuljettu Kvalvikhyttalle asti. Mökin jälkeen laakso jyrkkeni entisestään kunnes tultiin puurajalle Dalfossenin kohdalla, minkä jälkeen maasto loiveni. Hieman ylenpänä n. 400 metrin korkeudessa, jossa laakso on leveimmillään, oli hyviä telttapaikkoja runsaasti

Kvalvikdalen - Rypdalvatnet - Dalvatnet: Maasto Dalvatnetille oli helppokulkuista, vaikka polku loppuikin jossain vaiheessa. Kvalvikvatnetilta tuleva joki oli kahlattavissa. Dalvatnetilla oli ensimmäinen kunnon rakkaosuus järven rannalla. Järven eteläpäässä oli kohtuullisia telttapaikkoja, mutta eteenpäin jatkettaessa laakso oli pelkkää rakkaa. Laakson järvet olivat hienoja turkoosin värisinä ja maisemat Rypdalsvatnetilla komeat. Laakson joki oli suuren osan matkasta kivien väleissä ja alla piilossa, joten sen ylittäminen ei ollut vaikeata. Ainoastaan lähempänä Dalvatnettia se oli liian iso kengät jalassa kahlattaksi.

Dalvatnet - Myrvatnet: Aluksi laskeuduimme hieman kivikossa, minkä jälkeen oli jyrkähköä ylämäkea. Nousua kertyi yli 450 m, mutta muuten maasto on helppokulkuista matalan tunturikasvillisuuden peittämää nummea. Yli 900 metrissä laattakivien välissä kasvoi enää sammalta. Loppumatka Myrvatnetille oli ikävää rakkaa. Myrvatnetin rannalla maasto oli parempaa ja laskujoen varresta löytyi suojaisia ja tasaisia telttapaikkoja.

Myrvatnet - Pollfjellet - Myrvatnet: Rundfjelletin ja Pollfjelletin välinen maasto oli varsin vaihtelevaa: kalliota, kivikkoa ja helppokulkuista kivien täplittämää tunturinummea. Korkeauserota alueella ovat yllättävän suuria. Menomatkalla kiersimme aluen lännen kautta läheltä Rundfjelletiä välttäen turhaa laskeutumista. Maasto oli kohtuullisen helppokulkuista paitsi paikoitelle pienet laattamaiset kivet liikkuivat rinteellä jalkojen alla. Pollfjelletin rinne oli 900 m yläpuolella pelkkää kivikkoa. Etenkin ylimmän huipun etelärinne, josta nousimme, oli todella vaikeakulkuista: Kivet olivat isoja ja teräviä. Tunturin huippu oli tasainen mutta kivikkoinen ja korkeimmalle kohdalle oli rakennettu kivistä parimetrinen kasa. Tunturin länsirinne oli kivikkoa, mutta ehkä helpompi liikkua kuin nousureittimme. Paluumatkalla laskeuduimme Onkavatnan rantaan, josta reittimme jatkui suoraan leiriin. Maasto oli helppokulkuista Polfjelletin rinteen jälkeen lukuunottamatta erästä jyrkkää lumen peittämää jääosuutta Pollvatnetin lounaispuolella. Tosin kyseinen lumi/jää olisi ollut helppo kiertää yläkautta.

Myrvatnet - Lyngsdalen Suorin reitti Myrvatnetista Lyngsdaleniin osoittautui parhaaksi valinnaksi Rundfjelletin ja Pollfjelletin välisen alueen ylittämiseksi. Maasto oli helppokulkuista ja reitti suoraviivainen. Laskeutuminen Lyngsdalenin oli sen sijaan vaikeahko johtuen osittain kovasta sateesta. Laakson rinne oli varsin jyrkkä ja rehevän kasvillisuuden peitossa. Heinät ja muut matalat tunturikasvit tekivät rinteestä liukkaan saateen kanssa. Alempana sai tosin tunturikoivuista hyvin tukea. Varsinaista polkua ylhäältä ei tullut suoraan alas. Alhaalla laaksossa oli sen sijaan paljon käytetty helppokulkuinen polku, jonka varrella oli useita hyviä leiripaikkoja. Polku kulki pääasiassa tunturikoivujen katveessa laakson pohjalla olevan hietikon (sandur) reunaa seuraillen.

Lyngsdalen - Sydbreen - Lyngsdalen: Leveä paljon käytetty polku jatkui Vestbreeniltä laskevalle runsasvetiselle joelle, joka ylitettiin huteraa siltaa pitkin. Polku jatkui kohti Sydbreeniä hietikon reunassa. Polun varressa oli paljon hyviä telttapaikkoja (ja telttoja). Puurajan jälkeen maasto muuttui kivikkoisemmaksi ja nousu alkoi. Seutu kävi karummaksi ja paikoitellen olimme avokalliolla, joilla polun seuraaminen kävi vaikeaksi. Polku katosi lopullisesti hyvissä ajoin ennen jäätiköitä. Sydbreenin ja Vestbreenin väliselle nimettömän jäätikön alapäähän pääsi ilman runsasvetisten jokien ylittämistä. Jäätikön "edessä" oli monta korkeata hiekkavallia peräjälkeen. Aivan jäätikön alareunaan kosketusetäisyydelle kuitenkin pääsi. Jälkikäteen kuulimme jäätikön muodostamien reunavallien olevan mahdollisesti epävakaita, joten niillä liikkuessa kannattaa olla varovainen. Takaisin kuljimme samaa reittiä.

Lyngsdalen - Furuflaten: Lyngsdalenista Furuflateniin meni leveä polku, jota oli helppo seurata ja kulkea. Ennen furuflatenia polku tuli pelloille ja lopuksi kylätielle.

Reittivaihtoehtoja?: Lyngsdalelva ja siihen laskevat jäätikköjoet ovat todella vuolaita. Hietikolla joki jakautuu paikoitellen useaksi virraksi mutta ainakaan 1999 niistä ei päässyt ylitse helpolla. Vesi on sameata (näkyvyys n. 10 cm), jokiuomat syviä ja virta todella vuolas. Tosin joet muuttavat jatkuvasti paikkaansa ja vesimäärätkin vaihtelevat todennäköisesti paljonkin.

Olimme suunnitelleet tulevamme Kvalvikdalenista Bredalenin kautta Lyngsdalenin. Lyngsdalenista katsottuna laskeutuminen Bredalenista olisi ollut kuitenkin varsin vaikea. Furuflatenissa näimme kuitenkin reissun jälkeen kartan, jossa näkyi reitti ko. rinteellä. Tosin maastoon merkattuja reittejä on turha seudulta hakea.

Kotimatka

6.-7.8. lauantai-sunnuntai

Furuflatenista saimme paikallisten avustuksella tilattua taksin, sillä yli 10 km:n kävely autoille ei saanut kannatusta. Autot haettuamme märät ja likaiset vaatteet ym. tavarat pakattiin niihin. Soitimme Kilpisjärvelle ja siirsimme seuraavaksi aamuksi varaamamme saunan jo illaksi.

Tavarat kuivuivat Kilpisjärven kuivaushuoneessa ja lika lähti saunassa. Aamupäivällä tankattuamme seisovassa pöydässä lähdimme ajelemaan etelää kohti. Perille pääsimme sunnuntaiaamuyöstä, vaikka citikasta vähän osia irtosikin kesken matkan. Peugeot kesti matkan rasitukset hyvin.