Etusivu > Mitä > Reissusivut > Keiton kuivaus
Ennen keiton kuivausta pitää tehdä keitto. Homma alkoi jääkaapin inventaariolla, jonka seurauksena kokkailimme jotakuinkin alla olevan reseptin mukaan.
2 isohkoa perunaa
3 sipulia
1 keittojuurespakkaus (palsternakkaa, lanttua, porkkanaa, purjoa)
3 rkl Heinzin tomaattipyrettä
2 isoa tomaattia
1 paprika
1,5 lihaliemikuutiota
cayennepippuria
mustapippuria
paprikajauhetta
100 g jauhelihaa ja kinkkua
1,5 dl makaronia
Pilko perunat, keitojuurekset ja sipulin varsin pieniksi palasiksi ja keitä ne n. 2 litrassa vettä, kunnes kaikki ainekset ovat pehmenneet. Pilko tomaatit ja paprika. Lisää ne keittoon mausteiden ja lihaliemikuution kera. Jatka keittämistä, kunnes tomaattin palat ovat hajonneet ja paprika on pehmennyt. Keittoa on lopuksi n. 2 litraa, riippuen siitä kuinka kauan sitä keitetään kokoon.
Makaronit ja jauhelihat sekä kinkku lisätään keittoon vasta keiton kuivauksen jälkeen pakkausvaiheessa
Keitto pakastettiin alumiinivuoissa runsaaan sentin kerroksena. Itse pakkaskuivaus vaati aikaa n. 4 vrk/1 l keittoa. Keitto kyllä kuivui hyvin, vaikka vielä 3 päivän jälkeen vuoassa ollut keitto näytti märältä. Etukäteen pelkäsin hiukan, että keitto on liian hygroskooppista, jolloin sen kuivuminen olisi ongelmallista. Kokemuksesta tiesin, että hygroskooppiset aineet, kuten vahvat sokeriliuokset, eivät kuivu kunnolla, vaan jäävät helposti kosteiksi ja siten tahmeiksi mössöksi. Näin ei kuitenkaan onneksi ollut asianlaita.
Lopputuloksena oli alumiinivuoan kokoinen levy hyvän tuoksuista kuivakeittoa, joka hajosi helposti jauheeksi. Yksittäset juuresten kappaleet oli helposti nähtävissä muuten jauhemaisen massan seassa. Kuivauksessa n. 2 litraa keittoa kutistui vajaaksi 100 g:ksi. Kuivakeitto oli soten hyvin kevyttä ja huokoista. Lisäksi se tuntui olevan varsin hygroskooppista, sillä se otti tehokkaasti ilmasta kosteutta itseensä. Paloittelin "levyt" nopeasti pieniksi kappaleiksi ja pussitin alumiinilaminaattipusseihin. Olin erikseen kuivannut keittoa varten sekä paistijauhelihaa että palvikinkkua, jotka lisäsin sekaan kuten myös makaronin. Vakumoin pussin ja suljin ne kuumasaumaamalla. Yhdessä pussissa oli runsaan litran keittoainekset eli varsin kohtuullinen annos kolmelle.
Ensimmäisen kerran valmistimme pussikeittoa Kebnekaisen huipun tuntumassa. Avattuani keittopussin totesin lähes koko keiton olleen yhteentakertuneena sitkeänä palasena, jonka rikkominen ja "liuottaminen" keitin veteen oli työn ja tuskan takana. Kun vedestä oli vielä pulaa kesti keittoainesten vettyminen ja toisistaan irtoaminen luvattoman kauan. Lopulta keitto sitten syötiin joidenkin perunan palasten ollessa vielä hiukan kuivahkoja.
Pari päivää myöhemmin syödessämme toisen annokset, oli vettä riittävästi saatavilla. Ensimmäisestä kerrasta viisastuneina kuumensimme lisäksi veden ensin lähes kiehuvaksi, ennenkuin lisäsimme pussin sisällön kattilaan. Paloittelimme yhteentakertuneen massan samalla mahdollisimman hyvin. Keitto valmistuikin tällä kertaa nopeammin ja kaikki keiton ainekset olivat hyvin vettyneitä.
Keiton maku oli kaikesta huolimatta molemmilla kerroilla kohdallaan. Kyseessä oli varmaan paras siihen mennessä trangiassa valmistettu keitto, jonka olen syönyt. Syynä keitton ainesten yhteen takertumiseen alumiinilaminaattipussissa lienee ollut toisaalta pieni kosteus, jonka keitto sitoi iteseensä pakkausvaiheessa ilmasta, ja toisaalta pussiin imetty vakumi, joka puristi keittoainekset tiukasti toisiinsa kiinni. Näitä pakkausteknisiä ongelmia täytyy miettiä lähemmin seuraavan kerran keittoa kuivaillessa.
Etusivu > Mitä > Reissusivut > Keiton kuivaus
www.edu.lahti.fi/~hkallioi/vaellus/keitonkuivaus.html