Reissu lyhyesti

Menomatka autoillen (3.-4.8.)

3.8. lauantai

Lähdimme Annen kanssa matkaan varhain lauantaiaamuna. Edellisyönä oli uni jäänyt hiukan vähiin, mutta se ei haitannut, kun ajelimme Ilomantsiin häihin. Häitä juhlittiin ilta yhteentoista, jonka jälkeen jätimme juhlavaatteemme Sampalle ja Tainalle kotiin tuotavaksi ja jatkoimme Joensuuhun Peteä noutamaan. Pete löytyi vesisateesta huolimatta helposti ja auton nokka suunnattiin synkässä yössä ylöspäin Lappi mielessä.

4.8. sunnuntai

Torkahtelimme vuoron perään kuka enemmän ja kuka vähemmän. Aurinko nousi joskus ennen Oulua. Minä taisin missata sen, sillä Vaalan ja Oulun välillä sammui lyhty ja uni vei voiton. Lyhyiden tankkaustaukojen (auton sekä kuskien) lisäksi emme juuri pysähdelleet, joten olimme Kiirunassa kymmenen aikoihin. Tarkoituksenamme oli nauttia kunnon ateria paikallisessa ravitsemusliikkeessä. Sunnuntaiaamu oli kuitenkin aikainen, joten auki olevan ravintolan löytäminen oli yllättävän vaikeata. Lopulta päädyimme Kiirunan "matkahuollon baariin", jonka sapuskat eivät kyllä mairitelleet ruotsalaista keittiötä. Pistelimme haaleat pihvit huuleen ja jatkoimme matkaa Nikkaluoktaan.

Pian Kiirunasta lähdön jälkeen eteemme horisonttiin ilmestyi kuvista tuttu Duolbagornin ja Kebnekaise-massiivin luminen siluetti. Tunturit olivat vielä yli 60 kilometrin päässä, vaikka ne näyttivät olevan paljon lähempänä. Tunnelma alkoi olla varsin korkealla, kun sääkin oli loistava.

Nikkaluoktassa auto parkkeerattiin pitkäaikaisparkkiin, rinkat viriteltiin kuntoon ja viimeiset pakkaamattomat eväät tasattiin rinkkoihin. Kävimme nopeasti tutustumassa palveluihin (mm. WC) ja aloitimme tämänvuotisen vaelluksemme. Olo oli reipas mutta unettomuus painoi, joten kävelimme iltapäivän kilometrit "zombeina".

Vaellusreissu

Tekemämme vaellus on suppeasti kuvattu alla olevassa taulukossa. Kuvaus reitistä löytyy niinikää alempaa.

Vaellus Kebnekaisella 2002

päivä	matka	korkeusprofiili	sää	yöpaikka
	km(h)	mpy
4.8. sunnuntai	8 (3,5)	470/515	aurinkoista, 16°C	Láddjujávrin länsipään kohdalla aivan polun varrella pienen järven ja suon välisellä harjulla.
5.8. maanantai	13 (7,5)	515/800	Aamulla aurinkoista 6°C, päivällä aurinkoista ja n. 20°C. Illalla tuulista.	Lähellä Kittelbäckeniä 100 m Kebnekaiselle vievän västra ledenin eteläpuolella.
6.8. tiistai	14 (11,5)	800/2114/800	Huiputuspäivä. Aamulla aurinkoista kuten päivälläkin. Alhaalla tuulista. Huipulla 5-10°C ja aurinkoista. Yöllä oli 8°C.	Sama kuin edellisenä yönä
7.8. keskiviikko	18 (9)	800/700/980/850	Pilvinen ja tuulinen päivä. Pari erittäin pientä vesikuuroa. 10°C. Yöllä oli 6°C.	Guobirvággi-laakson suulla kilometri sillalta ylöspäin joen rannalla.
8.8. torstai	14 (9)	850/1480/1160	Aamulla 13°C ja aurinkoista. Päivällä hellettä. Yön alin 6°C	Tarfalan laaksossa Darfáljávrin itärannalla.
9.8. perjantai	16 (7,5)	1160/515	Toinen todella kuuma päivä. Aamulla 10°C.	Sama paikka kuin ensimmäisenä yönä
10.8. lauantai	8 (2)	515/480	Aamulla pilvistä ja 10°C. Pilvet olivat matalalla, mutta ne haihtuivat varsin nopeasti. Päivä oli lämmin.	(Alkuyö auton ratissa ja aamuyö kotona)
matkasarakkeessa päivämatkan pituus on kuvattu sekä kilometreinä että matkaan käyttämämme aikana. Korkeusprofiilisarakkeessa luvut korkeusmetrejä, joista ensimmäinen on korkeus aamulla ja viimeinen illalla. Mahdolliset välissäolevat luvut kertovat reitillä olleen päivän korkeimman/matalimman kohdan.

Reitin kuvaus

Nikkaluokta - Láddjujávri-järven länsipääty: Hyvin maastossa näkyvä leveä reitti mutkitteli tunturikoivikossa välillä nousten hiukan ja välillä laskien. Kokonaisnousua ei käytännössä ollut. 3 km:n kohdalla Cievrrajohka ylitetään metallista riippusiltaa pitkin. Láddjujávrin itäpäässä oli kahvila ja laituri, josta venekuljetus järven toiseen päähän lähtee. Paikoitellen oli soille ja rakkaosuuksille rakennettu pitkospuut. Reitillä on runsaasti hyviä telttapaikkoja.

Láddjujávri-järven länsipääty - Kebnekaise fjällstation - Kittelbäcken: Reitti jatkui Darfaljohkan ylittävälle sillalle tunturikoivikossa. Ennen siltaa polku nousee kolmen kilometrin matkalla runsaat 100 metriä. Sillan jälkeen puut vähenivät niin, että Fjällstationin ympärillä oli viimeinen metsikkö. Tästä eteenpäin reitti nousee varsin tasaisesti. Östra leden Kebnen huipulle erosi polulta n.1,5 km Fjällstationin jälkeen. Polkujen risteyksestä oli matkaa leiripakkaamme pitkin Västra ledeniä vielä n. kilometri. Leiripaikka oli varsin suojaton mutta parempaakaan ei rinteeltä löytynyt. Vettä sai pienistä tunturilta tulevista puroista.

Kittelbäcken - Kebnekaisen huippu: Kebnekaiselle nousu läntistä reittiä myöden. Reitti nousi Kittelbäckenin varressa varsin jyrkästi 400 m. ylemmäksi laakson perälle asti, jossa polku ylitti ensin Björlings glaciäriltä tulevan jäätikköjoen ja sitten Kittelbäckenin. Jäätiköltä tuleva joki oli pieni ja helposti ylitettävä aamulla, mutta illalla paluureissulla vettä oli huomattavasti enemmän ja ylityspaikkaa joutui tosissaan etsimään. Kasvillisuus loppui Kittelsjön kohdalla, jonka jälkeen lumisia osuuksia lukuunottamatta reitti kulki kivikossa. Laaksosta polku nousi jyrkästi Duolbagornin ja Vierranvárrin väliselle satulalle. Nousua oli 250 m, josta suuri osa pitkin jyrkkää lumirinnettä. Satulalta avautui komeat näkalat länteen. Reitti nousi jyrkähköä rinnettä pitkin toiset 250 m Vierravárrin huipulle. Vuoren huipulta laskeuduttiin alas Kaffedaleniin 170 m, josta alkoi lopullinen lähes 600 m:n nousu huipulle. Aluksi nousu oli varsin jyrkkää, mutta se loiveni tasaisesti koko ajan, kunnes 2000 m:n korkeudessa tultiin lähes tasaiselle huipputasanteelle. Huipputasanteen pohjoisreunalla oli Kebnekaisen huippu (Sydtoppen), jota peitti kartan mukaan 46-metrinen jää. Huipulle oli helppo nousta, sillä jäätä peitti itärinteellä nuoskainen lumikerros. Itse huippu oli varsin pieni ja yllättävän terävä. Alaspäin reittimme oli sama.

Kittelbäcken - Guobirjohka: Oikaisimme pitkin omia polkujamme Kittelbäckenin poikki Kungsledenin ja Fjällstationin yhdistävälle merkitylle polulle. Polku suuntasi hyvin loivasti nousten kohti länttä komeassa laaksossa. Kahdeksan kilometrin tasaisen matkan jälkeen polussa oli kaksi risteystä, joista molemmista reittimme kääntyi oikeanpuoleiseen. Risteysten jälkeen nousua oli parisataa metriä. Lähes tuhannen metrin korkeudella oli pari järveä, joiden välistä reitti laskeutui loivasti alas Ceakcavaggi-laaksoon. Laaksossa virtasi leveä sameavetinen joki, jota seuraili Kungsleden. Kungsledenin polku oli leveä ja helppokulkuinen. Hiukan ennen Guobirjohka-jokea on Kuopejåkkan tunturitupa. Itse joki ylitetään metallista riippusiltaa pitkin. Heti sillan jälkeen reittimme jätti Kugnsledenin ja suuntasi ylös pitkin Guobirvággia. Reitti oli merkkaamaton, mutta aluksi jokea seuraili selkeä polku. Kilometri ylempänä joki oli hiukan leveämpi eikä virrannut jyrkkäreunaisessa kanjonissa. Täältä löytyi oiva telttapaikka.

Guobirjohka - Darfáljávri: Polku seuraili joen rantaa nousten harjuja ylös ja välillä laskien alas. Joki ylitettiin heti joen haarauduttua Rabots glaciäreniltä ja Guobirjärviltä tuleviin jokiin. Ylitys onnistui hyvin, kun otti kengät jalasta ja kahlasi. Jokien väliseltä harjanteelta, joka muuttui myöhemmin Drakryggen tunturiksi, näkyi jäätikkö hienosti. Tästä eteenpäin polkua ei juurikaan erottanut kivikossa. Ensimmäisen Guobirjärven jälkeen maasto oli kohtuullisen tasaista, mutta todella kivikkoista. Telttapaikan löytyminen laaksosta on mahdollista ehkä järvien rannoilta mutta työn takana se on. Laakson päädystä reitti nousi jyrkästi pahassa kivikossa ylöspäin. Passglaciäreniltä laskevista joista ensimmäinen kannattaa ylittää jo järven rannassa, sillä pahimmillaan yli kuution kivistä muodostunut louhikko jokien länsipuolella oli erittäin pahaa liikkua. Jälkimmäisen joen ylitys onnistuu aivan ylhäältä, sillä joki virtaa paikoitelle kivikon alla. Joki saa alkunsa pienestä likaisesta järvestä, johon kivien peittämä Passgläciärenin haara laskee. Lammelta oli vielä yli 100 metrin nousu reitin korkeimpaan kohtaan. Nousu loivenee pikkuhiljaa ja kivikko muuttuu helppokulkuiseksi kallioksi. Täällä oli myös paikoitellen kivikasoja reittimerkkinä. Ylhäällä odotti vuonna 2000 tapahtuneen helikopterionnettomuuden muistomerkki. Laskeuduttaessa Kaskasjaurelle (Svarta sjön) kuljettiin pitkä matka lumikentällä, joka päättyy järven rantaan. Alhaalla järven rannassa polku meni todella lähellä rantaa petollisen lumilipan yläpuolelta, joka oli sortumassa järveen vieden pätkän polkua mukanaan. Lumikentän ylitys ylempää oli mahdollista, mutta aivan ylhäältä lumi oli jäistä. Järveltä oli pieni nousu jyrkässä rinteessä, jonka jälkeen avautui näköala Darfal-laaksoon. Reitin vaikein kohta oli tässä. Alempana polku kulki Kebnepakteglaciärenin pohjoispuolisella reunaharjulla, jonne ei kuitenkaan päässyt suoraan.Reunaharjun yläpuolella oleva kallio päättyi useamman kymmenen metriä korkeaan jyrkänteeseen ja oli siis mahdoton reitti kiipeilytaidottomille ja -varusteettomille. Kartan mukaan reitti koukkasi paljon ylempää jäätikölle, joka oli nyt aivan jäinen ja täynnä railoja. Kalliolla oli reunalla merkiksi tehty kivikasa, jonka kohtalta reitti laskeutui jyrkästi muutaman metrin aivan jäätikön reunaan ja mutkitteli jyrkässä rinteessä. Rinne on louhikkoinen ja näytti aivan äskettäin sortuneelta (jäätikön koko massa tuntui lepäävän sen päällä, sillä kyseinen kallio kääntää jäätikön virtaussuunnan). Vaikeinta rinteessä oli muutama kohta, jossa jalat eivät meinanneet riittää. Piti vain luottaa kenkien pitoon ja toivoa, ettei tippuisi jäätikölle. Noin 100 m myöhemmin polku oli reunaharjanteella, jonka olimme nähneet ylhäältä. Polku laskeutui jyrkästi 250 metriä Darfáljärven rantaan (1160 m), jota polku seuraili järven toiselle puolelle, jossa oli runsaasti tasaista maata teltan pystyttämiseen. Pääasiassa laakso oli kumminkin erittäin kivikkoista.

Darfáljávri - Darfaljohkan silta - Nikkaluokta: Reitti jatkoi Tarfalastuganille, josta alkoi merkitty reitti alas Láddjuvággi-laaksoon. Aluksi laskua ei juurikaan ollut, mutta tutkimusaseman jälkeen reitti jyrkkeni. Samalla kulku nopeutui kivikon muuttuessa helppokulkuisemmaksi kasvillisuuden peittämäksi maastoksi. Puuraja saavutettiin joen ylittävän sillan luona, jossa reitti yhtyi Nikkaluokta-Fjällstation polkuun. Loppumatka Nikkaluoktaan oli samaa kuin alkumatkasta.

Kotimatka

10.-11.8. lauantai-sunnuntai

Pakkasimme ja järjestelimme autoon likaiset vaatteet ja retkitavarat. Puhtaat vaatteet löydettyämme kävimme Nikkaluoktassa suihkussa, joka söi 5 SEK:n kolikoita. Puhdasta tuli ja kun vielä saimme lämmintä ruokaa ravintolan puolelta, tuntui maailma hetken aikaa melkein täydelliseltä. Jäljellä oli enää puuduttava ajo Etelä-Suomeen. Ajamaan lähdimme sitten puolen päivän tienoilla. 1200 km myöhemmin kotona pääsimme painamaan pään tyynyyn neljältä sunnuntaiaamuna.