Etusivu > Mitä > Reissusivut >
Costa Rica 2002 > Tietoa ja vinkkejä
San Jose sijaitsee aikalailla maan keskellä keskuslaaksossa hiukan yli 1000 metrin korkeudessa. Asukkaita kaupungissa on lähiympäristöineen noin miljoona. Kaupungista etelään kohoaa parhaimmillaan lähes 4 kilometrin korkuinen Coldilliera de Talamancan vuorijono ja pohjoispuolella on 4 toimivan tulivuoren ketju, joiden huiput nousevat 2,5 - 3,5 kilometrin korkeuteen.
Kaupunki itsessään on matala, sillä ainoastaan jotkin virastot ja hotellit erottuvat kaupunkikuvasta nousemalla yli 10 kerroksisina muiden rakennusten yläpuolella. Muuten rakennukset ovat 2-5 kerroksisia. Kaduilla ei ole nimiä, vaan itä-länsisuunnassa kulkevat kadut ovat avenidoja ja pohjois-eteläsuunnassa kulkevat kadut ovat calleja. Kadut on numeroitu siten, että Calle Centralista itään on parittomat ja länteen parilliset numerot. Avenidat on numeroitu vastaavalla tavalla. Tosin kadun numeroita ei juurikan oltu merkitty katujen varsille, eivätkä paikalliset käytä ja osaa niitä, vaan osoitteet ilmoitetaan esimerkiksi etäisyyksinä sairaaloista tai muista merkittävistä rakennuksista.
Kaupunkikuva on varsin sekava ja epäyhtenäinen, sillä siistejä rakennuksia on sikinsokin ja sitten huonoja aaltopelti-betoni-lauta viritelmiä siellä täällä. Sähköjohdot olivat avojohtoina katujen yläpuolella. Risteyksissä ei ole erikseen liikennevaloja jalankulkijoille, vaan oma vuoro on katsottava risteyksen yläpuolella heiluvista liikennevaloista eli punaisen palaessa (autoille) oli jalankulkijan vuoro ylittää katu. Kätevin kulkuväline kaupungissa on lyhyillä matkoilla omat jalat ja vähän pidemmillä taksit. Kaupungissa toimii julkinen bussiliikenne, mutta emme syventyneet sen saloihin eikä maanalaista liioin ollut.
Kaupungissa ja sen ympäristössä on runsaasti hotellikapasiteettia. Itse olimme San Josen yömme La Amistad Inn -hotellissa. Palvelu oli hotellissa OK, vaikkakin pyykkipussimme päätyikin kaatopaikalle. Hotelliyön hinta oli 45 US$ + 16 % vero. Huoneissa oli tv:t, turvalokerot sekä mahdollisuus jättää korvauksetta matkalaukku säilytykseen. Aamiainen sisältyi hintaan Varasimme tämän hotellin ainoana etukäteen netin kautta.
San Josesta on hyvät bussiyhteydet muualle maahan. Ainoana vaikeutena oli vain se, että linja-autoasemia oli kaupungissa n. 20 eli jokaisella firmalla omansa. Ennen asemalle menoa piti selvittää varsin tarkasti, mille asemalle oli menossa ja tehdä asia vielä yksinkertaisen selväksi taksikuskille.
Kaukoliikenteen aikataulun saimme ICT:n turisti-infosta, joka sijaitsee San Joseen keskustassa kävelykadun varrella Plaza de la Cultura aukion alla. Paikka tosin oli auki vain arkipäivinä (ma-pe). Aikataulut pitivät hyvin paikkansa ainakin käyttämiemme bussien kohdalla.
Costa Rica on matkaoppaiden mukaan turvallinen maa - paljon turvallisempi kuin latinalaisen amerikan maat yleensä. Lonely Planet toteaa seuraavaa:
San Josessa on viimeaikoina ollut lisääntymään päin näpistykset ja varkaudet. Pääkaupungin ulkopuolella Braulio Carriron kansallispuistossa on rekisteröity aseellisia ryöstöjä. San Jose on kuitenkin yhtä turvallinen kuin useimmat eurooppalaiset suurkaupungit. Pitää vain tietää oikeat alueet, joilla liikkua ja unohtaa takataskun käyttö.
Harri totesi mm. lompakon olevan aivan turha kapine. Suuremmat rahamäärät, passi ja muut tärkeät tavarat kulkivat rahavyössä housujen alla ja taskussa oli sitten käyttörahat eli muutaman kymmenen euron edestä rahaa seteleinä ja kolikkoina eikä muuta. Ilman lompakkoa pärjää mainiosti. Meitä ei yritetty ryöstää tai huijata kertaakaan tai emme ainakaan ole tietoisia siitä. Kaupoissa kassat olivat rehellisiä. Maasta jäi kaiken kaikkiaan erittäin turvallinen kuva.
Fortuna on pieni turismiin keskittynyt kaupunki Arenal tulivuoren juurella. Kaupungin lähes jokaisessa rakennuksessa tuntui toimivan joko majoitusta, ravitsemusliike tai matkanjärjestäjä. Itse yövyimme Las Colinas -hotellissa (30 US$/yö kahdelta) Hintaan sisältyi aamiainen. Hotellihuoneessa oli parisänky, josta oli näkymä tulivuorelle. Paikka oli hiukan nukkavieru, mutta muuten ihan OK. Hotellin tiloissa toimi lisäksi nettikahvila.
Kaikissa oppaissa mainostettiin jatkuvasti purkautuvaa tulivuorta, jonka laavavirrat hehkuvat loistavan punaisina yössä. Tosiasiassa vuori taitaa kuitenkin olla varsin usein pilvien peitossa pimeään aikaan, jolloin laavavirtojen pitäisi näkyä. Me satuimme osumaan pilvisinä päivinä paikalle. Laavavirrat eivät sitäpaitsi näkyneet meidän paikalla ollessa La Fortunaan päin vaan toiselle puolelle vuorta.
Osallistuimme laavavirrat mielessämme retkelle, johon kuului käynti näköalapaikalla ja tunnin viidakkopatikointi sekä kylpylässä käynti. Näköalapaikalta näimme päivänvalossa punahehkuisten lohkareiden vyöryvän vuorelta alas (4 kilometrin päässä). Viidakkoretki oli myös hieno kokemus kuten kuumat lähteetkin. Parasta retkessä oli kuitenkin oppaamme Cipriano. Hintaa kertyi 4-5 tunnin reissulle 25 US$/henkilö. Matkan järjestäjä oli Eagle Tours, jota voimme suositella ainakin tulivuoriretkelle.
Chirripó sijaitseen n. 70 km San Josesta kaakkoon saman nimisessä kansallispuistossa osana Cordillera de Talamanca vuorijonoa. Parhaiten vuoren juurelle pääsee matkaamalla ensin bussilla San Isidro de El Generaliin ja jatkamalla parikymmentä kilometriä niinikään bussilla (halpaa) tai taksilla (5000 colonia eli n 17 euroa) San Gerardo de Rivasiin.
Chirripólle nousuun vaaditaan lupa tai oikeastaan lupa tarvitaan yöpymiseen ylhäällä vuorella sijaitsevassa vuoristomajassa, jonka 60 paikan kapasiteetti rajoittaa kävijöiden määrää. Ensimmäisestä yöstä ja päivästä puistossa maksoimme yhteensä 18000 colonia (n. 27 euroa). Asian teki mutkikkaaksi se, että emme onnistuneet saamaan netin kautta mitään yhteyttä kansallispuiston toimistoon. Eräs paikallinen matkatoimisto olisi järjestänyt asiat, oppaan ja eväät n. 350 US$/osallistuja, mutta ei luvannut järjestää pelkästään lupaa. Ongelmallista on myös se, että yleensä kuivan kauden aikaan kaikki paikat on varattu hyvissä ajoin etukäteen. Näin kävi meillekin. Läheskään kaikki varauksen tehneet eivät kuitenkaan tule paikalle, joten tilaa ylhäällä on yleensä. Mekin saimme olla loppujen lopuksi näillä peruutuspaikoilla 2 yötä ylhäällä. Varmistuksen viettää toinen yö vuoristomajassa saimme vasta käytyämme Chirripólla.
Jälkikäteen ajatellen retken onnistumisen takaamiseksi kannattaisi yrittää saada sähköpostiyhteys johonkin seudun lukuisista majataloista ja varata yöpymispaikka sekä pyytää tarvittavan luvan järjestämistä. En tiedä onnistuuko se, mutta ainakin seuraavissa majataloissa oltiin todella avuliaita ja ystävällisiä, joten niistä kannattaa yrittää.
Chirripólle ylös vuoristomajaan lähdimme nousemaan auringon noustessa aamulla hieman ennen kello kuutta. Perillä olimme runsaat yhdeksän tuntia myöhemmin. Ylös huipulle jatkoimme seuraavana aamuna neljän aikaan ja onnistuimme näkemään auringonnousun hieman ennen kuutta. Takaisin vuoristomajalla olimme ennen yhdeksää. Kolmantena päivänä patikoimme alamäkeen runsaassa viidessä tunnissa takaisin El Pelicanon majataloon.
Matkaa majatalolta vuoristomajalle kertyi n. 16 km ja nousua n. 2100 m. Vuoristomajalta oli Chirripón huipulle n. 6 km ja 400 m nousua (Kartta).
Majalta voi vuokrata makuupusseja, huopia sekä kaasukeittimiä. Kerrossängyissä on ohut parisenttinen vaahtomuovipatja. Ruokaa ylhäältä ei voi ostaa, sillä ainoa tarjolla ollut elintarvike oli tölkicocacola ja -fanta. Ostimme itse retkimuonan San Gerardo de Rivasin pölyisestä pikkukaupasta (pastaa, tonnikalasäilykkeitä, tomaattimurskaa, pussikeittoa, keksiä, suklaata, mehujauhetta, vettä). Menu oli yksipuolinen, mutta sillä selvisi. Vettä sai matkan varrelta parista paikkaa (Llano Bonito ja Cuesta de los Arrepentidos). Suodatimme veden retkisuodattimella.
Retkikeitintä ei alueella saanut käyttää muualla kuin vuoristomajan keittiössä tulipalovaaran vuoksi. Vuoristomaja oli myös ainut sallittu paikka yöpymiseen.
Uvita on onneton kylä pahanen Tyynenmeren rannalla. Itse kylässä on muutama majatalo ja yksi matkanjärjestäjien turistitoimisto. Taisi olla kylän ainut englanninkielen taitoinen paikka. Luonto sen sijaan oli upea. Läheisen Marino Ballenan kansallispuiston uimarannat olivat uskomattomat: silmänkantamattomiin hiekkarantaa ja palmuja. Jos haluaa nähdä trooppisen hiekkarannan, jota turismi ei ole vielä pilannut, niin pidä kiirettä ja mene Uvitaan.
Yön vietimme Cabinas Las Gemelas -nimisessä paikassa, joka oli halpa ja ihan siisti (5000 colonia eli mökki n. 17 euroa/yö).
Dominical on parikymmentä kilometriä lähempänä sivistystä eli luoteeseen vievän tien varressa Rio Baru -joen suulla. Kylä oli suurempi kuin Uvita ja siellä oli parikin hotellia. Paikka on erityisesti surfareiden suosiossa, mikä näkyi kyllä rannalla. Uiminen ei itseasiassa ollut edes suositeltavaa voimakkaiden merivirtojen takia. Yötä olimme Hotel Rio Lindossa, (yö 50 US$/ilmastoitu huone). Ihan OK paikka uima-altaineen. Palvelu oli ystävällistä. Huoneen ilmastointilaite piti tosin kovaa mekkalaa, joten korvatulpat olivat tarpeelliset.
Dominicalista jäi parhaiten mieleen ehkä upeat auringonlaskut mereen ja kävelyretki hienolla hiekkarannalla.
Käyttämissämme hotelleissa ei ollut moskiittoverkkoa eikä meillä ollut sitä mukanakaan, mutta toisaalta hyttysetkään eivät meitä vaivanneet. Muutaman kerran käytimme offia ihan varmuuden vuoksi.
Englantia ei osattu kovinkaan laajalti vaikkakin lähes kaikissa yöpaikoissamme (Uvitassa ei). Pienestäkin espanjankielen taidosta oli todellakin hyötyä.
lähteet:Costa Rica 2002 > Tietoa ja vinkkejä
Etusivu > Mitä > Reissusivut >
www.edu.lahti.fi/~hkallioi/vaellus/costarica2002/vinkit.html