2. Matkapäivä eli tutustumista San Joseen, 9.2.

Yöllä ei uni ollut tullut silmään vaikka väsytti. Syynä lienee ollut hiukan sekaisin oleva sisäinen kello (Costa Rican aikaero on -8 h Suomen aikaan), kulttuurishokki sekä matkajännitys. Olimme varanneet etukäteen vain lentoliput ja hotellin San Josesta neljäksi yöksi: kahdeksi ensimmäiseksi yöksi, yhdeksi yöksi ensimmäisellä viikolla ja sitten viimeiseksi yöksi. Muita hotellivarauksia ei ollut. Mielessä pyöri kaikenlaisia turhia ajatuksia, kuten saammeko hotelleja muista paikoista, kuinka vaarallinen maa Costa Rica on, miten matkustus maan sisällä onnistuu, kulkevatko bussit ajallansa jne...

Aamulla kömmimme seitsemältä aamiaiselle. Aamiaiseksi oli käristettyjä nakkeja, ranskanperunoita, munakasta, mustilla pavuilla höystettyä tummaa riisiä, hedelmäpaloja, paahtoleipää marmeladilla sekä mehua ja kahvia. Lentokoneruoan jälkeen aamiainen maistui ihan hyvältä, vaikka papu-riisi tuntuikin hiukan erikoiselta aamiaiseksi. Papuun ja riisiin tutustuimme koko loman ajan.

Aamiaisen jälkeen järjestimme tavaroitamme ja selvittelimme asioita hotellin vastaanotossa. Seuraavana päivänä oli tarkoitus lähteä bussilla maan pohjoisosaan La Fortunaan, joten linja-autoaikataulua ja -asemaa selvitettiin hotellihenkilökunnalta. Myös rahanvaihto onnistui hotellissa. Jenkkidollareita vaihdettiin coloneiksi kurssilla 1$=334 colonia. Sitten lähdimmekin tutustumaan kaupunkiin.

Ulkona odotti häikäisevä kirkkaus ja lämmin ilma. Eikun aurinkorasvaa ihoon, jotta nahka ei kärähtäisi ihan kättelyssä. Ensisilmäyksellä kaupunkikuva näytti hiukan ränsistyneeltä. Kaupungin takana etelässä kohosivat vihreänä terävät vuorenhuiput. Katujen ja jalkakäytävien välissä oli katuoja, jossa oli törkyä ja roskaa. Ei kuitenkaan niin paljoa, kuin olisi voinut olla. Jossain kukki iso bougainville-pensas tulipunaisena. Siitä piti ottaa tietysti kuva.

Käyttämämme hotelli oli oikeastaan Bed&Breakfast-paikka. Hotelli oli La Amistad Inn B&B ja sijaitsi kävelymatkan päässä kaupungin keskustan virkaa toimittavasta muutaman korttelin mittaisesta kävelykadunpätkästä Avenida Centralista. Hotellin ympäristö oli, kuten myöhemmin kuulimme, hyvämaineista aluetta.

Paikallisiin liikennevaloihin tutustuimme hyvin pian. Valoja erikseen jalankulkijoille ei juurikaan ollut ja lupa ylittää katu katsottiin autoille tarkoitetuista liikennevaloista, jotka roikkuivat risteyksen yläpuolella vaijereissa. Punaisen valon palaessa oli kuitenkin syytä katsoa, ettei kukaan paikallinen kaahannut risteykseen.

Kävelykadun alkupäässä on pieni aukio, jonka alapuolella yhdellä reunalla on paikallinen turistitoimisto. Se oli kuitenkin lauantaisin kiinni, joten vierailu jäi myöhempään ajankohtaan. Kadun varsi oli täynnä pienempiä ja suurempia eri alojen liikkeitä. Erään ravintolan ulkopuolella oli myytävänä churrosia, jota espanjankurssin opettaja oli syksyllä oppitunnilla mainostanut. Churrokset olivat erittäin hyvän makuisia öljyssä paistettuja täytettyjä leivonnaisia. Ihmisiä kaduilla oli paljon ja lottolippuja tuntui myyvän joka kolmas vastaantulija, mutta Kerjäläisiä ei juurikaan näkynyt.

Seuraavaksi lähdimme tarkistamaan seuraavaa päivää varten bussiaseman sijaintia. Bussiasema sijaitsii Calle 12 ja Avenida 7 reisteyksessä, eli vain 4-5 korttelin päässä keskuskadulta. Kun olimme päässeet muutaman korttelin kauppakadulta, vastaantulevan taksinkuljettaja huusi, että alue ei ole turisteja varten, olkaa varovaisia. Seutu oli aika rötelliä ja ihmisiä oli varsin vähän. Emme kuitenkaan ottaneet tosissaan varoituksia, vaan ajattelimme, että kaveri yritti vain saada kyyditettäviä. Seuraavassa kadunkulmassa vastaan tuli turistiauton kuljettaja, joka sanoi saman asian. Bussiasemaa ei näkynyt missään, vaikka meidän piti olla jo varsin lähellä sitä. Siinä vaiheessa käännyimme takaisin ja kävelimme aikamoista vauhtia takaisin keskustaan.

Mitään ei käynyt, mutta jatkossa pysyimme visusti poissa kaupungin sivukujilta ja matka hotellilta linja-autoasemille kuljettiin taksilla. Kävelimme takaisin hotellille ja kävimme syömässä pitsapalat läheisessä sodassa. Sodat olivat pieniä ja halpoja ruokapaikkoja, joista sai vatsansa täyteen riisistä, pavuista ja lihasta muutamalla eurolla.

Iltapäivällä päätimme varmistaa, että näkisimme ainakin jotain paikallisia eläimiä ja menimme käymään hotellimme lähellä olevaan eläintarhaan. Eläinten olot eivät olleet hääppöiset häkeissään, kuten saattoikin odottaa. Näimme eläintarhassa mm. monenlaisia kissapetoja ja lintuja, joita emme todennäköisesti olisi tulleet muuten näkemään reissun aikana.

Illalla menimme syömään läheiseen ravintolaan (El Mundo), jonka ulko-ovella käyskenteli aseistettu vartija. Paikka oli selkeästi kalliimpi kuin myöhemmin paljon käyttämämme soda-ravintolat. 25 eurolla saimme kumminkin valtavat lautaset pastaa kermakastikkeessa, 24 cl viiniä ja 3 erilaista leipää. Nälkä lähti tehokkaasti.

Ilta oli jo pitkällä, kun tulimme takaisin hotellille. Pitkä ja jännittävä päivä vaati veronsa, joten nukkumaan mentiin ajoissa. Seuraavaa aamua ja San Josesta lähtöä odotti innolla, sillä pääkaupunki oli sen verran rähjäinen ja kiireinen paikka, että päivän jälkeen teki mieli lähteä katsomaan millaista muualla maassa on.