Annen ja Harrin häät 2.2.2002 - Hääsahdin teko

Maltaasta Jaloksi juomaksi

Sahdin tekopäiväksi osui 19.1. eli tasan 2 viikkoa ennen H(ää)-hetkeä. Sahtimesterina toimi sulhasen isä eli Tuomo, jolle sahdintekotaito on tullut perintönä suvussa. Ainakaan Hollolassa juhlat eivät ole mistään kotoisin, jos tarjolla ei ole tätä ikivanhaa perinnejuomaa. Niinpä sahtia oli tehtävä.

Sahdinteossa käytettiin seuraavia raaka-aineita...

• Sahtimaltaita 20 kg (Lahden polttimon)
• Vaaleita ruismaltaita 1 kg (Mämmi- ja leipämaltaita, Rantasen mallastehdas)
• Tummia ruismaltaita 1 kg (Tuoppi kaljamaltaita, Laihian mallas)
• tuoreita katajanoksia
• puhdasta vettä
• hiivaa

...ja välineitä

• 100 litrainen puilla kuumennettava pata
• saavi
• kuurna, joka on yksinkertaisuudessaan kaukalo, jonka toisessa päässä alareunassa on reikä, josta vierre johdetaan ulos kuurnasta. Kuurnaan kuuluu lisäksi verkko ja puupalikoita, joitka tukevat verkkoa, niin että se ei vajonnut kuurnan pohjaan kiinni.
• ämpäreitä

Sahtia tehtiin sitten lauantaina seuraavalla aikataululla

6.30

Hommat aloitettiin siis aikaisin aamulla. Maltaisiin (20 kg sahtimaltaita ja 2 kg ruismaltaita) sekoitettiin 3 litraa 60 °C:sta vettä. Pataan laitettiin 100 l vettä kiehumaan ja veteen upotettiin katajan oksia kunnon kimppu. Maltaisiin lisäiltiin pikkuhiljaa lämmintä vettä siten, että lopulta maltaisiin oli imeytetty n. 30 l vettä.

Katajavarin keitto

9.00

Osa katajavarista (vari=kiehuva vesi) siirrettiin pois padasta. Pataan jätettiin katajavaria n. 30 litraa, jonka sekaan lisättiin maltaat ja pata täytettiin vedellä. Tämän jälkeen lämpöä lisättiin pikkuhiljaa varoen vierteen pohjaanpalamista sekoittamalla maltaita huolellisesti ja toisaalta pitämällä tuli padan alla riittävän pienenä. Ylimääräisellä katajavarilla desinfioitiin sahdinteossa käytettävät välineet. Käytännössä ämpärit, kuurna, verkko ja puupalat pestiin kuumalla katajavarilla. Puhtauteen ei koskaan voi kiinnittää liiaksi huomiota sahdin teossa, sillä yleisin syy sahdin epäonnistumiseen lienee epäpuhtaus ja siitä johtuva sahdin happaneminen. Talvi on tosin siitä otollista aikaa, että ilma on puhtaampaa mikrobeista kuin kesällä..

Vierteen keitto

12.00

Lämpötila 97 °C. Annettiin maltaiden muhia tässä lämpötilassa puolitoista tuntia. Mitä pidempää lämpötilaa pidetään korkeana sitä tummempaa sahdista tulee.

13.30

Maltaat siirrettiin kuurnaan. Kuurnan pohjalle aseteltiin ensin puupalikat tasaisin välein ja niiden päälle verkko kuurnan reunojen yli. Kuurna tuettiin ulkona telineelle kuurnan alapään (se pää, jossa reikä vierteen laskua varten) ollessa hiukan alempana kuin toinen pää. Maltaat siirrettiin verkon päälle levittäen tasaisesti koko kuurnan pituudelle.

Virteen erottamiseen ja suodatukseen käytettävä kuurna

14.00 - 18.30

Vierteen tiputus. Mallasta lisättiin kuurnaan sitä mukaa, kun siihen tuli tilaa vierteen valuessa pois. Vierre kerättiin talteen, mutta alkuvaiheessa läpitullut vierre oli hyvin sameata. Tämä samea vierre palautettiin pataan, kunnes läpitullut vierre oli kirkasta. Käytännössä sameata vierrettä tuli n. 20 litraa, jonka jälkeen tullut "kirkas"vierre oli valmista käymiskelpoista vierrettä. Vierre ei tässäkään vaiheessa ollut mitään läpinäkyvää litkua vaan hyvinkin sameata, mutta silmin nähtävää kiintoainesta siinä ei ollut. Ensimmäisen kerran tuottetta maisteltiin tässä vaiheessa ja sen todettiin olevan juuri sellaista kuin pitikin: makeata, pieni kirpeä katajainen maku ja tumman ruskeata. Kuurnaan maltaiden päälle lisättiin kuumaa vierrettä padasta sitä mukaa kuin se suodattui mallaskerroksen läpi. Maltaiden ei pidä päästä jäähtymään liikaa tässä vaiheessa, ettei vierre happane.

Virteen tiputus

Kun vierre oli loppu, lisättiin kuurnaan maltaille ensin kuumaa katajavaria, joka oli jäljejellä ja sitten kuumaa vettä. Käytännössä tässä vaiheessa maltaista uutettiin pois loput käymiskelpoiset sokerit. Kaikkiaan Sahtia saatiin 22 kg:sta maltaita n. 50 litraa. Lopuksi kaikki vierre sekoitettiin keskenään, jotta vierre olisi tasalaatuista. Vierteen annettiin jäähtyä.

myöhemmin

Vierrettä otettiin tiputuksen lopussa sivuun n. puoli litraa, jonka jäähdyttyä siihen lisättiin hiiva. Hiivan annettiin herätä vierteessä seuraavaan päivään. Muu vierre oli isoissa kanistereissa, joissa oli ilmalukot. Vierrekanistereiden jäähdyttyä herätettyä hiivaa lisättiin kanistereihin. Sahti kävi seuraavat kaksi viikkoa n. 10 °C:ssa. Muutamaa päivää ennen häitä sahti siirrettiin kylmään selkiintymään eli annettiin hiivan vajota pohjalle. Tämän jälkeen oli kanistereiden siirtelyssä oltava huolellinen, jotta hiiva pysyi pohjalla eikä sekaantunut sahdin sekaan. Kaikkea vierrettä ei käytetty vahvaksi sahdiksi vaan osaan lisättiin hiiva vasta paria päivää ennen häitä.

Sahdin teko ei siis ole mitään hätäisen miehen touhua, vaan maltti on valttia tässäkin hommassa. Vierrettä ei voi myöskään jättää oman onnensa nojaan, vaan keitton ja tiputuksen kanssa on oltava huolellinen. Lauantaina aikaa kului n. 12 tuntia eli kunnon työpäivän verran. Kaikkiaan sekä vahvaa että mietoa sahtia oli loppujen lopuksi häissä tarjolla 80, sillä 30 litraa vierrettä oli ollut pakastettuna. Sahtia kului juhlissa n. 50 litraa eli oli kaiketi ihan onnistunutta.