Hääjärjestelyt ja ennakkovalmistelut eli kuinka kaikki menikään

Ennen sykyä 2001

Tämä kaikkihan alkoi jo vuonna 1998, jolloin... tai siis jätetäänpäs tarkemmat yksityiskohdat pois ja siirrytään suoraan vuoden 2001 jälkimmäiselle puoliskolle. Kihlat oli vaihdettu edellisen kevään toukokuussa ja syksyn ensi merkkien jo saapuessa aloimme suunnitella itse häitä.

Syys-, loka- ja marraskuu

Järjestelyt alkoivat kirkon varaamisella syyskuun alkupuolella. Kirkkonummen vanha harmaakivikirkko oli varsin luonteva valinta, sillä onhan Anne Kirkkonummelta kotoisin. Varaus onnistui sopivalle päivälle varsin kivuttomasti ja sen jälkeen olikin mukava naureskella kirkkoa seuraavaksi kesäksi jonottoleville pariskunnille. Samalla varmistui hääpäiväksi insinööreille sopivasti 2.2.2002 ja bonuksena ajaksikin tuli sattumoisin iltapäivä klo. 2.00.

Huomattavasti työläämpi projekti oli juhlapaikan valinta. Surffasimme ahkerasti Netissä etsien sopivia paikkoja. Valintaa hankaloitti tarjolla olevien nuorisoseurantalojen koko, sillä tiesimme jo siinä vaiheessa häävieraiden määrän olevan mahdollisesti lähempänä 200:a kuin 100:a. Lopulta löytyi Kirkkonummelta Evitskogista Övidsborgin nuorisoseurantalo.

Pitopalvelua kyselimme sekä Kirkkonummen seudulta, Espoosta että Lahdesta. Vertailua tehtiin sekä hinnan että menun sisällön perusteella. Me kun halusimme perinteistä pitoruokaa, eikä mitään kikkailua. Hintatarjouksilla oli yllättävän paljon eroja kuten myös menujen sisällöissä, joten edulliseksi ja muutenkin aiemmista kokemuksista hyväksi tiedetty lahtelainen pitopalvelu oli helppo valinta. Pääkaupunkiseudun pitopalveluilla tuntui olevan jonkinlainen Helsinki-lisä, sillä jopa kuljetuskustannukset olivat kalliimmat pääkaupunkiseudulta Kirkkonummelle kuin Lahdesta. Valitsemamme hääpäivä ilmeni aika suosituksi, sillä kuulimme myöhemmin erään pariskunnan etsineen pitopalvelua samalle päivälle n. kuukautta myöhemmin onnistumatta. Ei kannata siis jättää pitopalvelun etsimistä liian myöhäiseksi!

Pitopalvelun varauksen kanssa samoihin aikoihin selvitettiin myös laulajan ja orkesterin hankkimista juhliin. Harrin vanhempien kautta otettiin yhteyttä Risto Laitinen & Koruttomat nimiseen porukkaan Hollolasta. Harri oli Koruttomia joskus kuullutkin livenä ja Risto oli muutenkin tuttu. Pienen miettimisen jälkeen oli helppo merkitä orkesterin hankkiminen hoidetuksi asiaksi.

Kutsukortteja suunniteltiin pitkään ja hartaasti, eikä pieniltä näkemyseroiltakaan vältytty. Alusta alkaen oli kanervan oksa kannessa ideana, mutta monta surkeata harjotusversiota tuli tehtyä ennen kuin lopulta päädyttiin lähes täydelliseen vaihtoehtoon. Materiaalit käytiin sitten ostamassa Stockmannilta ja Sinooperista ja askarteluavuksi pyydettiin Milla, Marika, Päivi ja Paula. Yksi lauantaipäivä askartelussa menikin. Sitten selvitettiin vielä osoitteita ja kirjoitettiin ne kuoriin ja loppujen lopuksi kutsut saatiin postiin hyvissä ajoin joulukuun alussa.

Kutsut lähetysvalmiina

Ennen kutsukorttien lähettämistä piti saada valmiiksi lahjalista. Lahjalistan sijoituspaikaksi tuli Sokos, koska toinen vastaavaa palvelua tarjoava liike ei ole edustettuna kovin monella paikkakunnalla. Lahjalistan laatiminen oli ainakin Harrin mielestä yllättävän kova ja tuskallinen projekti. Harri ihmettelee vieläkin, miten niin yksinkertaisesta asiasta saa niin vaikean;-). Listan tekoon meni kaksi iltapäivää, yhteensä n. 7 tuntia.

Nettisivut tuli pystytettä virallisesti joulukuun alkuun mennessä, vaikka jonkinlainen versio olikin ollut olemassa jo aiemminkin. Alusta alkaen ajatuksena oli ollut laittaa nettiin mm. ohjeita häävieraille. Pikkuhiljaa sen jälkeen sivustoa on häiden osalta tullut laajennettua, jota prosessia osa tämäkin tekstinpätkä on.

Hääpukua Anne kävi Helsingissä etsimässä useaan otteeseen syys-lokakuussa kaasojen Millan ja Paulan kanssa. Valikoimat olivat tähän aikaan vuodesta aika huonot; alennusmyynnit alkoivat olla lopuillaan ja uusia pukuja odoteltiin vasta marraskuussa. Harrin äidin kanssa sitten päätettiin kartoittaa myös Lahden hääpukuvalikoimat ja puku löytyikin Glamour-nimisestä liikkeestä, johon sattumalta osuttiin. Puvulle ei tarvinut tehdä edes muita korjauksia kuin lyhentää helmasta. Pukuun sopiva huntu löytyi myös samaisesta liikkeestä, mutta iki-ihanat ja riittävän korkeat (9 cm) kengät löytyivät kenkäfriikki-Millan avustuksella Morsmaikusta Helsingistä. Valkoisen toppaviitan Anne sai lainaksi ystävältään Niinalta, joka oli vuotta aikaisemmin tehnyt sen omiin häihinsä.

Joulu- ja tammikuu

Annen toivomuksesta Harrin hääasuksi sovittiin frakki. Frakin sovitukseen kului yllättävän vähän aikaa; Frakkipalvelu Namin työntekijät osasivat työnsä. Sopiva frakki löytyi vuokrattavaksi, pidennetyin hihoin ja lahkein tietenkin. Talvihäihin tarvittiin tietenkin päällystakki ja yönsininen ulsteri saatiin ostettua tammikuussa alennusmyynneistä, kun sellaista ei vaatekaapista vielä löytynyt.

Pappia kysyttiin aluksi Kirkkonummelta, mutta kun Annen tutulla rippipapilla oli juuri se päivä varattu todettiin, että kaikkein helpointa olisi hankkia pappi omasta seurakunnasta eli Tapiolasta. Joulukuussa kuulimme sitten saavamme vihkipapiksemme Leena Heinosen. Esteettömyystutkintaakin käytiin pyytämässä kirkkoherran virastossa ja kuulutukset päätettiin pitää 20.1. Hääseremonia käytiin muun keskustelun ohessa papin kanssa häitä edeltävänä maanantaina.

Vaikka häiden ravitsemuspuolesta vastasikin pitopalvelu, niin myös jotain omaa ja itsetehtyä haluttiin mukaan. Juomapuolella omatekoista oli sahti, olut ja booli. Lisäksi itse tehtiin ruokapöytään hämäläistä kotijuustoa. Oluet tehtiin joulun aikaan ja sahti sekä kotijuustot tammikuun aikana.

Viimeisellä viikolla tehtiin juhlaohjelma ja kirkko-ohjelma valmiiksi. Niiden printtaus tuntui olevan yllättävän vaikeata, sillä aivan sattumalta maailman kaikki väriprintterit olivat rikki, kärsivät värien puutteesta tai eivät muuten vaan tahtoneet olla yhteensopivia tekstinkäsittelyohjelman kanssa. Lopulta onnistuimme kuitenkin printaamaan ne sellaisina, kuin olimme halunneet.

Tammikuun loppupuolella suunnittelimme ja teimme hääkarkit. Hääkarkkien runot Anne sai Päiviltä valmiina, ne piti sitten vain kirjottaa tietokoneelle ja sommitella sopivaksi hääkarkkeihin. Runot printattiin vaaleanlilalle paperille. Karkkeja etsittiin pitkään ja lopulta päädyttiin mansikkatäytteisiin suklaasydämiin. Karkit olivat jo valmiiksi punaisessa foliossa, mutta ne päällystettiin vielä punaisella mulperipaperilla ja vaaleanpunaisella tyllillä. Käärö sidottiin kultaisella rusetilla, jolla myös runo kiinnitettiin karkkiin. Karkit tehtailttiin sitten kaaso-Millan avustuksella.

Anne kävi Harrin äidin kanssa suunnittelemassa ja varaamassa häihin tarvittavat kukat Lahdesta Pekon kukasta, joka oli Marja-Liisalla tuttu paikka. Kukka kaupassa oltiin todella avuliaita, joten sieltä saatiinkin hyviä ehdotuksia ja ideoita koristelun suhteen.

Istumajärjestys oli yllättävän hankala tehdä. Sitä päästiin tekemään tammikuun 5:n jälkeen, jolloin oli viimeinen ilmoittautumispäivä. Käytännössä istumajärjestys tehtiin tietokoneelle kirjoittamalla taulukkolaskentaohjelman soluihin häävieraat ja sitten yksinkertaisesti siirtelemällä ihmisiä pöytiin sopivaan järjestykseen. Lopullinen istumajärjestys muotoitui tosin vasta häitä edeltävänä iltana juhlapaikalla pöytiä järjestellessä, sillä häitä edeltävään iltaan asti oli hiukan epäselvää, kuinka monta minkä kokoista pöytää saa juhlasaliin mukavasti ängettyä.

Istumajärjestyksen lisäksi häitä edeltäväksi päiväksi jäi vielä yllättävän paljon tehtävää ja mietittävää juhlapaikan koristelun ohella, josta enemmän tarinaa omalla sivullaan.